Kerroin kesällä tällä paikalla pariinkin otteeseen mökkiremonttiprojektistamme. Kun sen kuulumisia on kyselty, niin on ehkä syksyisen loppuraportin aika. Vaimoni omistama mökki sijaitsee Kiimingin Huttukylässä Kiiminkijoen saaressa.
Ensinnäkin kaikki isompiin remontteihin ryhtyneet tietävät, että yksin tai kaksinkaan se ei oikein onnistu. Jo yksin aika on rajoittava tekijä. Onneksi lähipiiristä löytyi ammattitaitoa remontin suunnitteluun ja tekemiseen. Kiitos siitä ja kiitos myös kaikille muille, joita olemme pyytäneet avuksemme.
Remontti ei ollut alun perinkään yhden kesän homma. Se tiedettiin. Ensin aivan rungolle puretun mökin peittävät nyt tuulensuojalevyt ja niiden takana on ensimmäinen kerros eristeitä. Lattiassa eristettä on oikein kunnolla. Mökki pärjää nyt vaurioitumatta talven yli.
Saareen rakentamisessa on oma lukunsa tavaroitten kuljettaminen. Tarvikkeita on viety kantamalla niin sanotun kapean väylän yli, kun vesi on ollut alhaalla. Sitä tointa varten hankittiin kahluuasut. Raskaampia tarvikkeita varten piti rakentaa lautta. Tietenkin venekin on ollut käytössä. Logistiikka on vaatinut paljon työtä ja aikaa. Saari on saari, eikä rautakaupan rahtiauto pääse mökin pihaan.
Rakentamisessa tuppaa sattumaan isompia ja pienempiä haavereita. Onneksi meille on sattunut vain pienempiä. Olen itse kaatunut selälleni a‑tikkaiden päältä. Rakennusalalla työskentelevä tuttavani kertoi, että heidän kohteissaan niitä ei saa onnettomuusriskin takia käyttää lainkaan. Viime lauantaina löin itseäni päähän sorkkaraudalla, kun kiskoin naulaa irti rungon yläosasta. Rauta lipsahti irti naulan kannasta. Päässäni on yhä kuhmu.
Ensi keväänä remonttia jatketaan katon uusimisella, mökki saa ulkovuorauksen ja sisätilatkin pitäisi saada valmiiksi. Kenties noin vuoden kuluttua mökin takassa jo leiskuu tuli, toivottavasti. Saapa nähdä miten aika riittää, sillä saareen pitäisi pykätä myös kokonaan uusi saunarakennus. Tekemistä siis piisaa.