Kylläpä oli tunteita herättävät EM-kisat. Mitalia saatiin odottaa viime metreille asti ja sieltähän se lopulta Oliver Helanderin pitkän kaaren ansiosta tuli. Kisoissa nähtiin mahtavia onnistumisia nuorilta lupauksilta ja toinen ääripää oli tietenkin hallitsevien mestareiden romahtaminen ja muutama karvas neljäs ja viides sija. Ero aikaisempiin vuosiin oli kuitenkin penkkiurheilijana huomattava ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Aiemmin Suomen yleisurheilujoukkueen menestys on ollut lähinnä keihäänheittäjien harteilla, mutta iso muutos on tapahtunut ja nykyään suomalaisten edesottamuksia on mielenkiintoista seurata useissa eri lajeissa.
Vaikka vasta 21-vuotiasta moukarinaista Silja Kososta varmasti neljäs sija harmittaakin suunnattomasti, silti neljä yli 70 metristä heittoa lupaa paljon tulevaisuudelle. Elina Lehtola yllätti kaikki seiväspaikalla, kuten myös Ilona Mononen kolmen tonnin esteissä. Vasta pari kertaa kyseistä matkaa reenannut Mononen näytti hampaansa niin alkuerässä kuin finaalissakin. Ella Junnila ei jäänyt kauaksi omasta ennätyksestään korkeuspaikalla eikä Reetta Hurskekaan jäänyt satasen aidoissa telineisiin. Tietenkin Wilma Murron epäonnistuminen kirpaisi myös kotikatsomossa, mutta kuten Wilma itse sanoi – joskus sen huononkin kisan on satuttava kohdalle.
Täytyy myöntää intohimoisena penkkiurheilijana, että pitkään kaipasin Markus Pöyhösen hymyä, Tero Pitkämäen pitkiä keihäskaaria ja Tommi Evilän letkautuksia yleisurheilukentillä, mutta se johtui todennäköisesti juuri siitä, ettei nuoria lupauksia näkynyt juurikaan isoilla kentillä. Onneksi tilanne on nyt toinen. Odotankin siis innolla Pariisin Olympialaisia, jotka kestävät heinäkuun lopulta aina elokuun puoliväliin saakka, vaikka silloin vastassa ovatkin maailman parhaat. Odotan myös, että yleisurheilun lisäksi pääsen seuraamaan suomalaisten edesottamuksia ainakin ampumaurheilussa, painissa, purjehduksessa, ratsastuksessa, uinnissa, sulkapallossa ja maantiepyöräilyssä.
Anu Kauppila
anu.kauppila@rantapohja.fi