Tässä ehtikin kulua kolmisenkymmentä vuotta elämää ilman kylmän sodan varjoa. Nyt maailma tekee siihen paluuta Venäjän takia.
Kun Ukrainan sota joskus päättyy, ei paluuta ole enää entiseen. Jos Venäjällä jatkaa nykyinen johto, uusi rautaesirippu laskeutuu Venäjän ja lännen väliin. Venäjällä kehitys palaa siihen, mihin se jäi Neuvostoliiton luhistuessa. Kansalaisten totalitaristinen hallinta kiristyy, yhä suurempi osa kuihtuvasta taloudesta käytetään varusteluun, kunnes köyhtyvät venäläiset löytävät uuden johtajan, jonka odotetaan johtavan kansan ulos umpikujasta.
Kylmän sodan lasketaan alkaneen pian toisen maailmansodan jälkeen ja se kesti 1990-luvun alkupulelle asti Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Vastakkain olivat erityisesti USA ja Neuvostoliitto, jotka eivät kuitenkaan päätyneet varsinaiseen sotaan keskenään. Sijais- ja varjosotia käytiinkin ympäri maailmaa.
Kylmä sota oli suurvaltojen ydinvarustautumisen aikaa. Emme edes tiedä, kuinka monta kertaa ja kuinka lähellä ydintuho mahdollisesti tuona aikana oli. Kuinka lähellä sormi kävi ydinnappia.
Kuulun sukupolveen, jonka lapsuutta ja nuoruutta kylmä sota ja ydinsodan uhka varjostivat. Jossain mielen taustalla se aina oli. Aina oli jossain kehitteillä uusi ohjus, ja ydinpommeja räjäyteltiin koemielessä vielä 1990-luvullakin. Pohjois-Korea vielä aivan viime vuosinakin.
Vielä ennen Ukrainan sotaa ydinuhka oli jo väistynyt suomalaistenkin huolilistalla huomattavan alas. 1970- ja 1980-luvuilla suur- ja ydinsotaa pelättiin tosissaan. Nyt Venäjä on alkanut arkipäiväistää ydinpommeilla uhkailun ja niillä kiristämisen.
Kylmä sota ei ollut henkisesti mukavaa aikaa, mutta maailma on siihen ikävä kyllä jälleen taantumassa. Sodan pelko on jälleen noussut peloista suurimmaksi suomalaistenkin mielissä.