Oulu ja Ii – talous­huo­lia ja kyläpolitiikkaa

Ran­ta­poh­ja aloit­taa tänään kun­ta-asioi­hin syvem­mäl­le pureu­tu­vien jut­tu­jen sar­jan. Leh­den ydin­tä ovat tänään Iin ja Oulun kun­ta­joh­ta­jien haas­tat­te­lut, jois­sa Oulun kau­pun­gin­joh­ta­ja Päi­vi Laa­ja­la ja Iin kun­nan­joh­ta­ja Ari Ala­tos­sa­va luo­taa­vat kun­tien­sa tule­vai­suu­den haas­tei­ta. Jat­kos­sa ääneen pää­se­vät kum­mas­ta­kin kun­nas­ta poliit­tis­ten ryh­mien joh­ta­jat sekä itse äänestäjät.

Vaik­ka Ii ja Oulu ovat esi­mer­kik­si asu­kas­mää­räl­tään aivan eri­lai­sia, on niil­lä pal­jon myös yhtei­siä piir­tei­tä. Kum­man­kin kun­nan pää­tök­sen­teos­ta puhut­taes­sa esiin nousee usein kylä­po­li­ti­koin­ti. Val­ta­kun­nan tasol­la käy­te­tään ter­miä sil­ta­rum­pu­po­li­tiik­ka, jol­la tar­koi­te­taan vaik­ka­pa jul­ki­sin varoin teh­ty­jä inves­toin­te­ja polii­ti­kon oman äänes­tä­jä­kun­nan asui­na­lueil­le. Iil­lä on omat kylän­sä ja niis­tä edus­ta­jia kun­nan pää­tök­sen­te­koe­li­mis­sä. Oulu laa­jen­tui ennä­tyk­sel­li­ses­ti vii­me vuo­si­kym­me­nel­lä kun­ta­lii­tos­ten myö­tä. Lii­tos­kun­tien alueil­ta valit­tu­jen pää­tök­sen­te­ki­jöi­den esil­lä pitä­miä asioi­ta on voi­tu moit­tia kyläpolitikoinniksi.

Ii ja Oulu ovat molem­mat käyt­tä­neet kon­sult­tia­pua talous­ti­lan­teen­sa tar­kas­te­luun. Alan kon­sult­ti Eero Laes­te­rä etsi Oulun menois­ta yli 50 mil­joo­naa euroa sääs­tet­tä­vää. Iis­sä hänen huo­mion­sa on kiin­nit­ty­nyt haja­nai­seen yhdys­kun­ta­ra­ken­tee­seen ja sii­hen, että Iis­sä näyt­täi­si jol­lain tavoin toi­mi­van yhä kak­si kun­taa kus­tan­nuk­si­neen, Ii ja sen sisäl­lä Kuivaniemi.

Onko ter­mi kylä­po­lii­tik­ko sit­ten moi­te­sa­na äänes­tä­jien pii­ris­sä. Monen mie­les­tä ei lain­kaan. Äänes­tä­jä voi kat­soa, että hänen äänen­sä saa se ehdo­kas, joka lupaa ajaa äänes­tä­jäl­le tär­kei­tä, hyviä asioita.

Poh­jim­mil­taan äänes­tä­jät kui­ten­kin odot­ta­vat pää­tök­sen­te­ki­jöil­tä vähin­tään­kin oikeu­den­mu­kai­suut­ta. Kun pää­te­tään vero­va­ro­jen käy­tös­tä, ei toi­sen pitäi­si saa­da enem­män hyö­tyä kuin toi­sen. Pää­tök­sen­teon mah­dol­li­set hai­tat­kin pitäi­si jakau­tua jok­seen­kin tasan.