Rantapohja aloittaa tänään kunta-asioihin syvemmälle pureutuvien juttujen sarjan. Lehden ydintä ovat tänään Iin ja Oulun kuntajohtajien haastattelut, joissa Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja Iin kunnanjohtaja Ari Alatossava luotaavat kuntiensa tulevaisuuden haasteita. Jatkossa ääneen pääsevät kummastakin kunnasta poliittisten ryhmien johtajat sekä itse äänestäjät.
Vaikka Ii ja Oulu ovat esimerkiksi asukasmäärältään aivan erilaisia, on niillä paljon myös yhteisiä piirteitä. Kummankin kunnan päätöksenteosta puhuttaessa esiin nousee usein kyläpolitikointi. Valtakunnan tasolla käytetään termiä siltarumpupolitiikka, jolla tarkoitetaan vaikkapa julkisin varoin tehtyjä investointeja poliitikon oman äänestäjäkunnan asuinalueille. Iillä on omat kylänsä ja niistä edustajia kunnan päätöksentekoelimissä. Oulu laajentui ennätyksellisesti viime vuosikymmenellä kuntaliitosten myötä. Liitoskuntien alueilta valittujen päätöksentekijöiden esillä pitämiä asioita on voitu moittia kyläpolitikoinniksi.
Ii ja Oulu ovat molemmat käyttäneet konsulttiapua taloustilanteensa tarkasteluun. Alan konsultti Eero Laesterä etsi Oulun menoista yli 50 miljoonaa euroa säästettävää. Iissä hänen huomionsa on kiinnittynyt hajanaiseen yhdyskuntarakenteeseen ja siihen, että Iissä näyttäisi jollain tavoin toimivan yhä kaksi kuntaa kustannuksineen, Ii ja sen sisällä Kuivaniemi.
Onko termi kyläpoliitikko sitten moitesana äänestäjien piirissä. Monen mielestä ei lainkaan. Äänestäjä voi katsoa, että hänen äänensä saa se ehdokas, joka lupaa ajaa äänestäjälle tärkeitä, hyviä asioita.
Pohjimmiltaan äänestäjät kuitenkin odottavat päätöksentekijöiltä vähintäänkin oikeudenmukaisuutta. Kun päätetään verovarojen käytöstä, ei toisen pitäisi saada enemmän hyötyä kuin toisen. Päätöksenteon mahdolliset haitatkin pitäisi jakautua jokseenkin tasan.