Ottaako pattiin vai hymyileekö elämä?
Vaikka kaikki olisi suht koht raiteillaan, aika usein mielemme kääntyy kaivamaan asioista sen pienen epäkohdan jyvän. Ja huolenaiheita, niitä vasta riittääkin. Varsinkin jutuista, joihin emme voi itse juurikaan vaikuttaa.
Viime päivinä minut ovat pysäyttäneet monet iloiset asiat. Vettä on satanut, mistä loppukesän kasvu kiittää. Viikonlopun Koiteli elää ‑festarin musiikillinen anti ja luonnon kauneus Kiiminkijoen syleilyssä on mielessä vielä pitkään.
Äskettäin olen saanut haastatella ja kuulla ikäihmisten elämäntarinoita. Mitä sinnikkyyttä tuon ja vielä nuorempienkin sukupolven ihmisiltä on vaadittu, jo lapsena ja nuorena, jotta elämästä selviytyy. Mikään ei ole itsestään selvää eikä valmiiksi katettu. Ennen vanhaan ei varmaan edes ymmärretty, että pitäisi valittaa johonkin.
Tänä päivänä kun uutiset kertovat pääasiassa ongelmista ja epäkohdista niin meillä kuin maailmalla, ne hyvät asiat tuppaavat unohtumaan. Kun yksi tuttava palasi Euroopan-rundiltaan, hän päivitti sosiaaliseen mediaan muistutuksen siitä, kuinka asiat ovat meillä hyvin. Esimerkiksi vesistöt olivat monin paikoin niin likaisia, ettei puhettakaan uimisesta. Matkalainen ei aikonut ahdistua siitä, että bensaa paloi reissulla.
Hyvä uutinen on paikallisen leipomomme laajennushanke, kun alalta on viime aikoina kantautunut lähinnä huonoja uutisia. Tässä lehdessä kerrotaan myös muun muassa, miten risusta tehdään tuottavaa metsää ja kuinka omassa pihapiirissä voi kasvattaa jopa sataa eri omenalajiketta.
Ilon aihe varmasti tulee olemaan myös Iin IlmastoAreena tällä viikolla. Ei kai ole epäilystä, etteikö tavoite ilmastotalkoista olisi kaikilla yhteinen. Voimme kantaa oman kortemme kekoon siinä mittakaavassa, kuin se on mahdollista. Ilman ahdistusta, syyllisyyttä ja tuputtamista.
auli.haapala(at)rantapohja.fi