Oma­va­rai­suus kuntoon

Venä­jän lai­ton hyök­käys Ukrai­naan pakot­taa Suo­men­kin tar­kas­te­le­maan vaka­vas­ti maan omavaraisuutta. 

Nyky­ai­kai­sen yhteis­kun­nan toi­min­nan yti­mes­sä on ener­gia. Eri­tyi­sen riip­pu­vai­sia olem­me säh­kös­tä, ilman sitä eivät toi­mi läm­mi­tys­jär­jes­tel­mät­kään. Suo­mes­sa on niin kyl­mää, että asun­to­ja on läm­mi­tet­tä­vä lähes ympä­ri­vuo­ti­ses­ti. Huip­pu­ku­lu­tuk­sen het­kil­lä Suo­mi jou­tuu tuo­maan jopa vii­den­nek­sen käyt­tä­mäs­tään säh­kös­tä ja mer­kit­tä­vän osan sii­tä Venäjältä.

Toi­vot­ta­vas­ti kaik­ki tur­ve­tuot­ta­jien koneet ja lait­teet eivät ole vie­lä romu­na, sil­lä on help­po ennus­taa että niil­lä on käyt­töä jo ensi kesä­nä. Venä­jäl­tä tuo­dun hak­keen käyt­tö tulee lop­pu­maan eikä koti­mais­ta puu­polt­toai­net­ta saa­da riit­tä­väs­ti voi­ma­lai­tos­ten kat­ti­loi­hin. Jo tänä tal­ve­na niis­sä on pala­nut koti­mais­ta turvetta.

Vaik­ka sota Ukrai­nas­sa päät­tyi­si heti, ei kaik­ki palau­du ennal­leen vie­lä vuo­siin jos kos­kaan. Kun Suo­mes­sa on nyt jar­ru­tet­ta­va “vih­re­ää siir­ty­mää” ja otet­ta­va tur­ve takai­sin ener­gia­käyt­töön, on sii­tä syy­tä teh­dä kun­non suun­ni­tel­ma, joka ulot­tuu vaik­ka­pa vuo­si­kym­me­nen pää­hän. Jol­lain tavoin tur­ve oli­si irro­tet­ta­va pääs­tö­kau­pan pii­ris­tä, sil­lä muu­ten sen käyt­tö tulee koh­tuut­to­man kal­liik­si kulut­ta­jil­le. Ehkä pääs­tö­mak­su­jen hin­ta­pai­ne on kor­vat­ta­va voi­mayh­tiöil­le tai kulut­ta­jil­le. Myös tur­ve­tuot­ta­jien ase­ma on tur­vat­ta­va. Yrit­tä­jien ei kan­na­ta pitää ilman kor­vaus­ta yllä kal­lis­ta koneis­toa vain sik­si, että yhteis­kun­ta tur­vau­tuu sii­hen hädän tullen.

Ukrai­nan krii­si on alka­nut nos­taa myös koti­mai­sen maan­vil­je­lyn arvos­tus­ta. Kii­lusil­mäi­sim­mät pääs­tö­jen kal­ku­loi­jat ovat manan­neet koti­mai­sel­le maa­ta­lou­del­le ja sen tur­ve­pel­loil­le lop­pua jo tovin. Maa­il­man tilan­ne pakot­taa kui­ten­kin muut­ta­maan ajat­te­lua. Koti­mai­nen ruu­an­tuo­tan­to on tur­vat­ta­va ja maa­ta­lou­den kus­tan­nus­krii­si on ratkaistava.

Suo­mes­sa muis­te­taan yhä vii­me sotien ajoil­ta, kuin­ka maa­lais­ser­kuis­ta tuli kau­pun­ki­lai­sil­le yhtäk­kiä kovin rak­kai­ta. Moni ei muis­ta sitä, kuin­ka Suo­mi oli riip­pu­vai­nen Sak­sas­ta tuo­dus­ta vil­jas­ta. Näl­kä on aina ollut ase mui­den joukossa.