Muka­vuu­den­ha­lui­nen festaroija

Vii­me vii­kon­lop­pu­na jär­jes­tet­tiin Koi­te­li elää ‑fes­ti­vaa­li, jos­ta pää­sin itse­kin naut­ti­maan. Kau­ka­na ovat vuo­det, kun ystä­vien kans­sa mat­kat­tiin aamu­ju­nal­la Sei­nä­joel­le Pro­vins­si­roc­kiin. Näi­hin nuo­ruu­den rien­toi­hin kuu­lui tie­ten­kin hal­pa juo­ta­va, tel­tas­sa yöpy­mi­nen ja lem­piar­tis­tien kei­koil­la etu­ri­viin änkeä­mi­nen. Nyky­ään nau­tin pal­jon enem­män Koi­te­li elää ‑tyyp­pi­sis­tä fes­ti­vaa­leis­ta, mis­sä on tilaa pis­tää jalal­la koreas­ti, siis­tiin ves­saan pää­see aika­lail­la jonot­ta­mat­ta ja tar­jol­la on myös laa­du­kas­ta fes­ta­ri­ruo­kaa kau­niis­sa miljöössä.

Poh­din vii­kon­lo­pun aika­na ja alku­vii­kos­ta, olen­ko tul­lut van­hak­si fes­ta­roi­jak­si vai ainoas­taan muka­vuu­den­ha­lui­sek­si. Vai ovat­ko ne yksi ja sama asia. Ken­ties arvos­tuk­se­ni niin sano­tus­ti aikuis­mai­sia fes­ta­rei­ta koh­taan kas­vaa kokoa­jan nime­no­maan nuo­ruu­den koke­muk­sie­ni ansios­ta. En koe itseä­ni van­hak­si, mut­ta fes­ta­reil­la käyn­nin help­pous ja oma sän­ky vie­hät­tä­vät enem­män kuin artis­ti­kat­taus tai lavan etu­ri­vi. Myös laa­du­kas ruo­ka ja juo­ma kieh­toi­vat sel­väs­ti enem­män, kuin läm­min sii­de­ri, jol­la nuo­ruu­des­sa huuh­del­tiin alas mik­ro­pit­sa ja chilitonnikalat.

Tuu­re Kil­pe­läi­sen ja Juk­ka Pojan soit­taes­sa Koi­te­lis­sa isoim­pia hit­te­jään, olin onne­ni kuk­ku­loil­la. En pel­käs­tään musii­kil­li­sen nau­tin­non vuok­si, vaan myös sik­si, että Koi­te­lis­sa oli jokai­sel­la tilaa tans­sia, jam­mail­la ja mei­dän tapauk­ses­sa vetäis­tä myös muu­ta­mat pari­tans­sin tapai­set aske­leet. Tajusin myös, että sii­nä mis­sä minun tar­pee­ni ovat muut­tu­neet vuo­sien aika­na myös fes­ta­rit ovat muut­tu­neet. Nyky­ään panos­te­taan ihmis­ten viih­ty­vyy­teen artis­ti­kat­taus­ten lisäk­si. Var­mas­ti vie­lä­kin fes­ta­rei­ta voi viet­tää aamu­yö­hön asti telt­ta-alu­eel­la yhteis­lau­lua hoi­lot­taen ja tutus­tuen uusiin ihmi­siin ja osal­le musiik­ki on niin tär­ke­ää, että etu­ri­viin men­nään vaik­ka edel­li­sil­ta­na val­miik­si. Sik­si minus­ta onkin hie­noa, että nykyi­sin jokai­nen voi vali­ta itsel­leen omia arvo­jaan ja miel­ty­myk­si­ään vas­taa­van festarikokemuksen.

Anu Kaupp­pi­la

anu.kauppila@rantapohja.fi