“Tietysti lakasen lakasukoneella, lääkärihoitaja, näyttelijä, traktorimies, hammaslääkäri…” Moni Rantapohjan lukija muistaa Yleisradion tv-tietoiskun 1970-luvulta. Se ei itse asiassa käsitellyt lasten ammatinvalinta-asioita, vaan liikenneturvallisuutta, mutta mieleen kyllä ovat jääneet enemmän lasten verrattomat ammattihaaveet.
Tulevaisuuden ammatti ja työ ovat tälläkin hetkellä mielessä kymmenillätuhansilla nuorilla ja kymmenissätuhansissa kodeissa, kun yhteishaku ammatilliseen ja lukiokoulutukseen on käynnissä. Tänä keväänä hakemus pitäisi olla tehtynä 23.3. mennessä. Uusi asia on se, että koulutuspaikka tai vaikkapa oppisopimuspaikka olisi nyt pakko löytää, sillä oppivelvollisuus on pidentynyt 18 vuoteen.
Jokaisella ajalla on omat tarpeensa sille, minkä alan tekijöitä tarvitaan. Kun esimerkiksi tavaraa ja ihmisiä liikuteltiin aikoinaan hevosilla, oli hevoskuskeille tarjolla aina työtä. Heidän ammattinsa kuitenkin katosi teknisen kehityksen myötä jo ajat sitten. Kuljetusammattilaisia tarvitaan varmasti tulevaisuudessakin, mutta yhä enemmän tarvitaan ihmisiä digitaaliseen tiedon liikutteluun. Siinä ollaan jo aika kaukana valjasten vetelystä. Toisaalta hevosala on uudistunut täysin.
Yhä harvemmassa alkavat olle ne ammatit, joihin voi ryhtyä ilman koulutusta. Koulutus voi myös taata paremman toimeentulon. “Paskaduunien” tympeydestä ja pienestä palkasta on helppo valittaa, mutta kuinka moni valittaja on valmis katsomaan peiliin vaikerruksensa keskellä. Jäikö koulutus hankkimatta?
Yleisradion tietoiskussa esiintyneet lapset kertoivat vuonna 1974 esikouluikäisen varmuudella tulevasta ammatistaan. Mutta kun ikää tulee hiukan lisää, alkaa epävarmuus kasvaa. Voi olla, että 15- tai 16-vuotias ei osu koulutusvalinnassaan kerralla oikeaan tai ei edes pääse opiskelmaan haluamaansa alaa. Mutta ei maailman siihen kaadu. Oikea polku löytyy kyllä, kun jaksaa etsiä ja yrittää.