Me EU-velal­li­set

”Aina­han on mak­set­ta­va, eikös juu, mitä täs­sä maa­il­mas­sa vel­kaan­tuu”, tode­taan van­has­sa Georg Malmsté­nin lau­lus­sa. Jos joku muu­ta väit­tää, niin älkää usko­ko. Jos vel­kan­sa jät­tää mak­sa­mat­ta, menee uskot­ta­vuus ja luot­to eikä seu­raa­vaa lai­naa ole saa­ta­vis­sa. Tai aina­kin sii­tä tulee huo­mat­ta­van kallista.

Muu­ta­man vuo­den takai­nen uuti­nen ker­toi, että Iso-Bri­tan­nia mak­soi I maa­il­man­so­dan takia otet­tu­ja vel­ko­ja lopul­ta­kin pois yli 200 mil­joo­nan pun­nan arvos­ta. Osa velas­ta juon­tui jopa vuo­teen 1853 saak­ka. Vel­ko­jen jäl­jet ovat pit­kät niin val­tioil­la kuin koti­ta­louk­sil­la­kin. Myös EU:n nimis­sä teh­ty jäsen­mai­den vel­ka on mak­set­ta­va jol­lain tavoin takaisin.

Kun koro­na iski kevääl­lä, näyt­ti sil­tä että EU:lla ei ole mitään vir­kaa krii­sien aika­na. Jäsen­val­tiot käper­tyi­vät suo­je­le­maan itse­ään, ja esi­mer­kik­si Ita­li­aa aut­toi­vat enem­män kii­na­lai­set kuin euroop­pa­lai­set kump­pa­nit. Tuli mie­leen, että entä­pä jos idäs­tä oli­si viruk­sen sijas­ta alka­nut tul­la rau­taa rajal­le. Kuin­ka hajal­laan EU sil­loin oli­si ollut. Venä­jäl­lä EU:n heik­kout­ta koro­na­krii­sin aika­na on var­mas­ti seu­rat­tu mielihyvällä.

Nyt huip­pu­ko­kouk­sen jäl­keen EU-joh­ta­jat iloit­si­vat aina­kin kame­roi­den edes­sä saa­vu­te­tus­ta elvy­tys­vel­ka­so­vus­ta. Sopu on aina muka­vaa, mut­ta mel­koi­sen rii­te­lyn jäl­keen se tai­si syntyä.

Suo­mi kuu­luu koro­na­krii­si­pa­ke­tin mak­sa­jiin, vaik­ka saim­me­kin lisää oikeuk­sia aluei­den tuke­mi­seen. Saa­ma­puo­lel­la tulee ole­maan esi­mer­kik­si jo val­miik­si yli­vel­kaan­tu­nut Ita­lia, joka oli­si saa­mas­sa koro­na­pa­ke­tis­ta lai­no­ja ja suo­raa avus­tus­ta yli 200 mil­jar­dia euroa. Se on lähes 30 pro­sent­tia 750 mil­jar­din euron hätäpaketista.

Koro­na­pa­ke­tin takai­sin­mak­su mer­kit­see veron­ko­ro­tuk­sia aina­kin net­to­mak­sa­ja­mais­sa, sil­lä vel­kaa kuit­tail­laan kas­va­vil­la jäsen­mak­suil­la EU:lle. Lisäk­si EU:lle on syn­ty­mäs­sä vero­tusoi­keut­ta jäsen­mais­sa. Sil­lä voi olla itse krii­si­pa­ket­tia suu­rem­pi mer­ki­tys unio­nin kehitykselle.