Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on nyt käyty ja itselleni vaalipäivästä teki erityisen se, että 13-vuotias tyttäreni osallistui vaali-illan aikana keskusteluun ja toi mielipiteensä esiin. Kiitos tyttäreni mielenkiinnon herättämisestä kuuluu uutistoimistoille, jotka tekevät sosiaalisen median sisältöä politiikasta myös nuorille. Tunsin ylpeyttä. En pelkästään siksi, että tyttäreni on kiinnostunut ajankohtaisista asioista, vaan siksi, että hän osasi nimetä lähteensä, joiden pohjalle hän oli omat mielipiteensä perustanut.
Lähdekritiikki on asia, johon meidän kaikkien tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Mistä tieto tulee ja miten sillä halutaan vaikuttaa. Nykypäivänä aidon näköisiä huijauksia ilmenee niin postin kuin poliisinkin nimissä ja valeuutisia levitetään etenkin verkossa. On siis erityisen tärkeää muistaa kysyä mistä tieto on peräisin. Lähdekriittisyyttä voi myös harjoitella. Vastauksia voi etsiä esimerkiksi kysymyksiin: onko tietolähde uskottava? korostuuko sisällössä vain yksi näkökulma? onko faktatietojen lähteitä mainittu ja miltä sisältö näyttää kieliopillisesti?.
Suomessa journalismin tila on maailmanlaajuisesti luotettavalla pohjalla ja siellä pysyäkseen se vaatii lähdekritiikkiä. Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeissa sanotaan, että journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, tiedot on tarkastettava mahdollisimman hyvin ja tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Kuka tahansa voi väittää mustaa valkoiseksi tai kinata loputtomiin siitä onko ihminen käynyt kuussa, mutta luotettava tietolähde perustelee kantansa ja kertoo mihin faktoihin väite perustuu. Meillä toimittajilla on vastuu tuottaa faktapohjaista tietoa kansalle ja luotettava journalismi on myös demokratian elinehto. Siksi mekin kerromme artikkeleissamme, mistä tietomme ovat peräisin.
Anu Kauppila
anu.kauppila@rantapohja.fi