Tänään tulee kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun YK:n yleiskokous julisti tämän päivän ihmisoikeuksien päiväksi. Herää kysymys, mikä on muuttunut kolmannesvuosisadan aikana? Maailmalla soditaan, Suomessa kansanedustaja voi osallistua itsenäisyyspäivänä äärioikeistolaisten kanssa 612-kulkueeseen ja Oulussa ihmisiä puukotetaan rasistisin motiivein. Tuntuu, että ihmisen hengellä saati oikeuksilla ei ole enää juurikaan painoarvoa. Yhä isompaa kiilaa työnnetään jatkuvasti kaikin mahdollisin syin ihmisten väliin aikana, kun ihmisoikeudet ovat kenties tärkeämpiä kuin koskaan.
Ihmisoikeuksien julistuksen artikla 2:n ja 3:n mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus elämään, vapauteen ja turvaan katsomatta yksilön rotua, väriä, sukupuolta, kieltä, uskontoa, poliittista tai muutakaan mielipidettä, kansalaisuutta, varallisuutta tai muuta asemaa. YK:n pakolaisjärjestön mukaan maailmassa on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan sotaa, vainoa ja konflikteja. Ovatko hyvyys ja inhimillisyys katoava piirre meissä ihmisissä vai onko meistä tullut ahneita ja itsekeskeisiä? Kysymykseen on mahdotonta vastata, mutta itse haluaisin vielä uskoa yksilön voimaan.
Tämän vuoden teemana on korostaa ihmisoikeuksien tärkeyttä ja ajankohtaisuutta jokapäiväisessä elämässä. Ihmisoikeuksien päivänä on tarkoitus myös muistuttaa jokaiselle kuuluvien oikeuksien lisäksi velvollisuuksista. Meille kaikille kuuluu vastuu edistää ihmisoikeuksia niin kotona kuin maailmallakin. Orpon hallituksen leikkaukset ja kasvava eriarvoisuus yhdessä lisääntyvän väkivallan kanssa tuskin ovat vastaus ihmisoikeuksien edistämiseen. On vaikea nähdä, että ihmisoikeudet paranisivat ilman, että me panostamme nykyisten nuorten ja tulevien sukupolvien mielenterveyteen. Vaikka maailma tuntuu ajoittain kylmältä, yritetään muistaa kunnioittaa meille kaikille suotuja oikeuksia, jotta ne eivät häviäisi kokonaan.
Anu Kauppila
anu.kauppila@rantapohja.fi