Lisää inhi­mil­li­syyt­tä, kiitos!

Tänään tulee kulu­neek­si 75 vuot­ta sii­tä, kun YK:n yleis­ko­kous julis­ti tämän päi­vän ihmi­soi­keuk­sien päi­väk­si. Herää kysy­mys, mikä on muut­tu­nut kol­man­nes­vuo­si­sa­dan aika­na? Maa­il­mal­la sodi­taan, Suo­mes­sa kan­san­edus­ta­ja voi osal­lis­tua itse­näi­syys­päi­vä­nä äärioi­keis­to­lais­ten kans­sa 612-kul­ku­ee­seen ja Oulus­sa ihmi­siä puu­ko­te­taan rasis­ti­sin motii­vein. Tun­tuu, että ihmi­sen hen­gel­lä saa­ti oikeuk­sil­la ei ole enää juu­ri­kaan pai­noar­voa. Yhä isom­paa kii­laa työn­ne­tään jat­ku­vas­ti kai­kin mah­dol­li­sin syin ihmis­ten väliin aika­na, kun ihmi­soi­keu­det ovat ken­ties tär­keäm­piä kuin koskaan.

Ihmi­soi­keuk­sien julis­tuk­sen artikla 2:n ja 3:n mukaan jokai­sel­la ihmi­sel­lä on oikeus elä­mään, vapau­teen ja tur­vaan kat­so­mat­ta yksi­lön rotua, väriä, suku­puol­ta, kiel­tä, uskon­toa, poliit­tis­ta tai muu­ta­kaan mie­li­pi­det­tä, kan­sa­lai­suut­ta, varal­li­suut­ta tai muu­ta ase­maa. YK:n pako­lais­jär­jes­tön mukaan maa­il­mas­sa on täl­lä het­kel­lä enem­män kuin kos­kaan aiem­min ihmi­siä, jot­ka ovat jou­tu­neet pake­ne­maan sotaa, vai­noa ja konflik­te­ja. Ovat­ko hyvyys ja inhi­mil­li­syys katoa­va piir­re meis­sä ihmi­sis­sä vai onko meis­tä tul­lut ahnei­ta ja itse­kes­kei­siä? Kysy­myk­seen on mah­do­ton­ta vas­ta­ta, mut­ta itse haluai­sin vie­lä uskoa yksi­lön voimaan.

Tämän vuo­den tee­ma­na on koros­taa ihmi­soi­keuk­sien tär­keyt­tä ja ajan­koh­tai­suut­ta joka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä. Ihmi­soi­keuk­sien päi­vä­nä on tar­koi­tus myös muis­tut­taa jokai­sel­le kuu­lu­vien oikeuk­sien lisäk­si vel­vol­li­suuk­sis­ta. Meil­le kai­kil­le kuu­luu vas­tuu edis­tää ihmi­soi­keuk­sia niin koto­na kuin maa­il­mal­la­kin. Orpon hal­li­tuk­sen leik­kauk­set ja kas­va­va eriar­voi­suus yhdes­sä lisään­ty­vän väki­val­lan kans­sa tus­kin ovat vas­taus ihmi­soi­keuk­sien edis­tä­mi­seen. On vai­kea näh­dä, että ihmi­soi­keu­det para­ni­si­vat ilman, että me panos­tam­me nykyis­ten nuor­ten ja tule­vien suku­pol­vien mie­len­ter­vey­teen. Vaik­ka maa­il­ma tun­tuu ajoit­tain kyl­mäl­tä, yri­te­tään muis­taa kun­nioit­taa meil­le kai­kil­le suo­tu­ja oikeuk­sia, jot­ta ne eivät häviäi­si kokonaan.

Anu Kaup­pi­la

anu.kauppila@rantapohja.fi