Lisää avoin­ta palkkapuhetta

Vii­me lau­an­tai­na vie­tet­tiin nais­ten­päi­vää, enkä voi­nut olla miet­ti­mät­tä sitä fak­taa, että nai­sen euro on edel­leen noin 84 sent­tiä ja nai­set tie­naa­vat mel­kein alal­la kuin alal­la mie­hiä vähem­män, vaik­ka työ­teh­tä­vä oli­si ident­ti­nen. Vii­me vuon­na nais­ten las­ken­nal­li­ses­ti vii­mei­nen työ­päi­vä oli 5.11. Las­ku­kaa­van mukaan teim­me siis seit­se­män viik­koa niin sano­tus­ti ilmai­sek­si töi­tä ver­rat­tu­na miehiin.

Ylen teke­mäs­tä palk­kae­ro­ko­nees­ta sel­vi­ää, että kans­sa­ni saman AMK-tut­kin­non suo­rit­ta­neet mie­het tie­naa­vat kuu­kausi­ta­sol­la noin 250 euroa enem­män kuin minä. Poh­din ylem­män mais­te­rin tut­kin­non suo­rit­ta­mis­ta pel­käs­tään jo sik­si, että ero pie­ne­ni­si 160 euroon. En usko, että kukaan mies poh­tii samaa miet­ties­sään omaa työ­uraan­sa. Palk­kae­rot eivät rajoi­tu vain kor­kea­kou­lu­tet­tui­hin, sil­lä ero on huo­mat­ta­vis­sa kai­kil­la aloil­la. Sii­nä mis­sä mies tie­naa eko­no­mi­na usean sata­sen ver­ran enem­män kuu­kau­des­sa kuin nai­nen, mies tie­naa myös säh­kö­asen­ta­ja­na rei­lus­ti enem­män. Elin­kei­noe­lä­män tut­ki­mus­lai­tos Etlas­sa ker­ro­taan ero­jen joh­tu­van työ­mark­ki­noi­den eriy­ty­mi­ses­tä ja yhteis­kun­nas­sam­me istu­vis­ta nor­meis­ta, eli nais­ten ole­te­taan vas­taa­van las­ten kas­va­tuk­ses­ta. Etlan mukaan erot näky­vät eni­ten aloil­la, jot­ka ovat joko nais- tai mies­val­tai­sia. Sil­ti lähi­hoi­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä mies tie­naa noin 200 euroa ja sai­raan­hoi­ta­ja­na rei­lut 300 euroa enem­män kuin vas­taa­vas­sa roo­lis­sa työs­ken­te­le­vä nai­nen, vaik­ka suu­rin osa aloil­la työs­ken­te­le­vis­tä on naisia.

Olen kui­ten­kin ilah­tu­nut sii­tä, että palk­kae­ro­ja nos­te­taan esil­le joka vuo­si ene­ne­vis­sä mää­rin ja raha­pu­het­ta yri­te­tään neut­ra­li­soi­da. Nais­ten­päi­vä­nä luin jutun nai­sis­ta, jot­ka vaa­ti­vat itsel­leen saman pal­kan kuin mies­puo­li­sel­la kol­le­gal­la. Onnis­tu­nei­ta vaa­tei­ta yhdis­ti työ­pai­kat, jot­ka ovat tuo­neet avoi­men palk­ka­pu­heen osak­si työ­kult­tuu­ria. Uskon, että muu­tos on tapah­tu­nut myös sii­nä, että nai­set ovat itse ymmär­tä­neet avoi­men palk­ka­pu­heen mer­ki­tyk­sen, emme­kä enää pii­lot­te­le palk­ko­jam­me. Kon­kreet­ti­sia teko­ja vaa­di­taan siis niin nais­ten oma­nar­von tun­nis­ta­mi­ses­sa kuin myös työ­nan­ta­jien avoi­muu­den suhteen.