Harrastaisimmeko hiukan kyökkipsykologiaa. Tästä keittiön pöydän nurkalta tuon mukaan keskusteluun käsitteen sankarisyndrooma. Se voi alkaa vaivata vaikkapa muun muassa poliitikkoja, ay-johtajia ja miksei jossain määrin paikallislehtien päätoimittajiakin.
Syndrooman vaivaamat ihmiset ryhtyvät niin sanotusti pelastamaan taustaryhmäänsä niin suurella voimalla, että he vievät itsensä ja ryhmänsä voimakkaaseen vastakkainasetteluun muun ympäristön kanssa. Sankari voi sitten ainakin kuvitelmissaan ratkaista tilanteen voitokkaasti. Ja kun käy niin, että sankarin toimet eivät onnistukaan, niin hän voi vetää sankarin asun päälle marttyyrin viitan.
Jokainen voi pohtia, onko jotain kuvaamani kaltaista tapahtunut hoitajajärjestöjen ja alan työnantajien työriidassa. Lopulta valtiovallankin oli puututtava lakkouhkauksiin ja säädettiin potilasturvalaki. Jos hoitajajärjestöt olisivat luvanneet suojatyötä lakkojen aikana esimerkiksi teho-osastoille tai kotihoidossa oleville, lakia ei olisi tarvittu.
Luultavasti monet vakavasti sairaiden ihmisten omaiset olivat jo hädissään lakkouhkan aikana. Kuoleeko läheiseni, kun hoitoa ei anneta. Valtiovallan oli turvattava sairaiden henki ja terveys.
Hoitoala olisi päässyt mukaan kunta-alan yleiseen sopimukseen, joka takaa yksityisiä aloja paremman palkkakehityksen. Nyt vaikuttaa siltä, että hoitoalan ammattijärjestöt ovat maalanneet itsensä nurkkaan ylilyönneillään.
Hoitoalalla tehdään kiistatta tärkeää ja raskasta työtä. Toivottavasti työkiista saadaan pian ratkaistuksi. Korjaussuunnitelma tarvitaan myös pahenevaan hoitajapulaan.