Teiden kunnosta on keskusteltu Rantapohjankin palstoilla vilkkaasti. Olhavan ja Oijärven välisen tien talvikunnossapidosta on saatu aikaiseksi jopa pientä kiistaa. Joidenkin mielestä tie on ollut kelvottoman huonossa kunnossa, toiset ovat kokeneet tien moitteettomaksi. Itse ajoin tuon pätkän viimeksi noin kuukausi sitten lumisateen jälkeen, enkä tuolloin huomannut eroa muihin vastaavanlaisiin teihin.
Totta kuitenkin on, että monet tiet ovat aivan kelvottomassa kunnossa. Viime viikon lomalla ajelin puolitoistatuhatta kilometriä eritasoisia teitä. Pääreitti oli Nelostie, joka sentään pyritään pitämään jonkinlaisessa kunnossa. Heti kun poiketaan valtaväylää pienemmälle tielle, on kuoppaa kuopan vieressä. Myötätunto oli täysin senkin tien kunnossapitohenkilön puolella, joka lapioi soraa tiehen ilmestyneeseen kraateriin Sysmän ja Hartolan välisellä tiellä. On siinä lapioimista jos aikoi jokaisen kuopan täyttää.
Osa Suomen pienistä ja vähäliikenteisistä teistä palautetaan sorateiksi, koska päällysteen kunnossapitämiseen ei ole rahaa. Toivotaan, että rahat riittävät edes isompien teiden kunnossapitoon.
Oulun seudulle on viime aikoina saatu merkittäviä rahasummia teiden kunnostamiseen ja uusimiseen. Suurin kohde on vuosia haaveiltu Nelostien parantaminen Oulun Kemin välillä. Harmaita hiuksia siinä tosin aiheuttaa Oulujoen ylittävä silta, joka joudutaankin kunnostamisen sijasta uusimaan kokonaan. Ratkaisu maksaa – hupsista vain – 15 miljoonaa euroa. On selvää, että silta pitää uusia jos entinen ei kestä, mutta hankkeen rahoittaminen mietityttää. Toivotaan, että rahat saadaan jostain kaivettua ilman, että Nelostien parantamissuunnitelmat Oulusta pohjoiseen joudutaan jälleen niputtamaan pöytälaatikkoon.
Tuija Järvelä-Uusitalo