Mistä sinä saat tiedon asuinalueesi tapahtumista ja palveluista? Painetusta sanomalehdestä, kaupungin tai kunnan nettisivuilta, tiedotuslehdestä, sosiaalisesta mediasta vai kertooko kaveri?
Tänä päivänä ainakin näennäisesti tietoa tuntuu tursuavan joka tuutista, mutta tavoittaako tieto tarvitsijan?
Äskettäin oli Haukiputaalla Kirkkotien katualueen ja torialueen parantamissuunnitelmien esittelytilaisuus, joka keräsi paikalle kymmenkunta henkeä. Ihmeteltiin, missä asiasta oli tiedotettu. Selvisi, että ilmoitus oli ollut alueellisessa sanomalehdessä ja sähköisestikin tietoa oli levitetty eri sidosryhmille. Riittikö se?
Viestintä ja tiedonvälitys on kunnille tulevaisuudessa yhä suurempi haaste, siitä huolimatta, että kanavat ovat monipuolistuneet. Tai ehkä juurikin siksi.
Kuntalaki velvoittaa kuntia tiedottamaan monipuolisesti ja kattavasti. Helpoin ja halvin keino on lykätä tieto nettisivuille ja toivoa parasta.
Muistuu mieleen Haukiputaan kunnan aika, kun kuntalaisille tärkeistä asioista välitettiin tietoa kunnan tiedotuslehti Tilitorin sivuilla. Aviisi jaettiin joka savuun. Iissä tehdään edelleenkin kunnan tiedotuslehteä samalla periaatteella.
Tilitorin tarina päättyi kuntaliitoksen myötä, tuli laajalle alueelle levittäytyvä Oulu-posti. Siitä alueetkin saattavat saada siivun tiedottamiseen, jos omaa aktiivisuutta löytyy.
Nyt kuulostaa, että Oulu-postia aiotaan supistaa, kun kaupunki lanseeraa Mun Oulu –verkkomedian. Nähtäväksi jää, paraneeko kuntalaisten tiedonsaanti vai syveneekö eriarvoisuuden kuilu. Verkko edustaa tätä päivää ja tulevaisuutta, mutta ei pidä unohtaa kansanryhmää, joka ei netissä surffaile.
Edelleenkin, kuntalain mukaan kaikilla on oikeus tietoon ja vuorovaikutukseen. Viestintä lähtee kuntalaisten tarpeesta, ei organisaation. Palveluviestinnässä on paljon parantamisen varaa. Ettei tarvitsisi olla salapoliisi tai palkata sellaista, jotta saisi tietoa esimerkiksi palveluverkosta.
auli.haapala(at)rantapohja.fi