Venäjän raakalaismainen hyökkäys Ukrainaan on jatkunut ylihuomenna kaksi vuotta. Putinin Venäjän tarkoitus oli murskata Ukrainan hallinto muutamassa päivässä. Pyrkimys oli ottaa koko maa haltuun.
Sotaa perusteltiin muun muassa mielipuoliselta kuulostavalta denatsifikaatiolla. Sillä viitattiin tietenkin toiseen maailmansotaan ja natsi-Saksan hirmutöihin Venäjällä. Tätä nykyä Ukrainan sodan syyllisenä pidetään Venäjällä länttä. Jopa oppositiojohtaja Navalnyin kuolemasta on syytetty länsimaita.
Venäjän salamasotatoimi ei toiminut ukrainalaisten taitavuuden ja urheuden sekä venäläisten taitamattomuuden takia. Monen mielissä Ukrainan nopeaa tappiota pidettiin varmana, mutta toisin kävi. Venäjä on kyllä anastanut Ukrainalta laittomasti alueita, mutta maa on yhä itsenäinen. Viime kesänä Ukrainan odotettiin menestyvän tapahtunutta paremmin vastahyökkäyksessään. Juuri nyt näyttää siltä, että Venäjä on saanut koottua voimansa.
Mikään televisiosarjahan sota ei ole. Rintamalla kuolee ihmisiä oikeasti joka päivä samoin kuin ukrainalaisia siviilejä Venäjän pommituksissa. Kun todellisia ihmishenkien menetyksiä päästään jonain päivänä laskemaan puolin ja toisin ja toisenlaisina aikoina, esiin tulevat järkyttävät luvut.
Katsoin Rantapohjan arkistoja kahdelta viime vuodelta ja huomasin, että aika pian Venäjän hyökkäyksen jälkeen Rantapohjankin alueella alkoi vapaaehtoisen avun antaminen Ukrainan siviileille. Apua on annettu sodan alkuvaiheiden jälkeenkin.
Ukraina on erityisesti sotilaallisesti länsimaisen tuen varassa. Ja juuri nyt taidetaan elää kriittisiä hetkiä sen suhteen antaako länsi Ukrainan hävitä. Toivotaan, että ehkä jo tänään meillä on tieto EU:n tukipaketista ja että Yhdysvalloissa päästään yhteisymmärrykseen Ukrainan auttamisen jatkamisesta.
Jos länsi antaa Ukrainan hävitä, se on merkki Putinille lännen heikkoudesta. Kenties Kremlissä on jo katseltu karttoja sillä mielin, että mihin tykit suunnataan Ukrainan jälkeen.