Vielä kesällä saattoi syntyä hetkittäin vaikutelma, että korona on saatu Suomessa kuriin ja että tästä voidaan pikkuhiljaa siirtyä kohti normaalia. Ja kunhan se rokotekin sieltä tulee, niin pandemia on selätetty.
Mutta ei, syksyn tullen tilanne sumuuntui jälleen. Tartuntamäärät ovat kasvussa paitsi Suomessa niin erityisesti monin paikoin Euroopassa. Yhdysvallat on oma lukunsa. Rokoteuutisointi on välillä rohkaisevaa, mutta jo seuraavana päivänä saatamme kuulla uutisia keskeytyneestä rokotteen kehittämisestä. Joku asiantuntija sanoo, että saamme rokotteen vuodenvaihteeseen mennessä, toinen arvioi että se olisi käytettävissä vasta tulevan juhannuksen aikoihin. Epäselvää tuntuu olevan myös se, millainen rokotteen luoma suoja tulee olemaan. Tuleeko siitä pysyvä vai onko rokote otettava jopa pari kertaa vuodessa.
Koronan luoma tulevaisuussumu aiheuttaa haparointia monella elämänalalla. Valtion, kuntien ja yritysten on vaikea ennakoida tulevaisuuttaan ja talouttaan. Yritysten on harkittava tarkkaan mahdolliset investointinsa ja punnittava kannattavuutensa ja se, kuinka paljon väkeä voidaan pitää töissä. Julkisen sektorin on entistäkin vaikeampi arvioida erityisesti terveydenhoitomenojaan.
Korona tuntuu tietenkin meidän yksilöidenkin elämässä. Moni opiskelija työskentelee etänä yksin opiskelijaboksissaan tai vanhempien kotona, matkustus ja kokoontumiset ovat lamassa. Urheilun osalta jää nähtäväksi se, että pystytäänkö erilaisten joukkuelajien mestaruudet ratkomaan alkaneena kautena.
Viime kesänä peruuntuivat koronan takia Rantapohjan alueellakin lukuisat tapahtumat. Viimeisimpänä tähän joukkoon liittyi Haukipudaspäivät, joita ei siis järjestetä noin viikon kuluttua. Jos rokotetta koronaan ei saada viimeistään keväällä, voi olla että tulevankin kesän tapahtumat peruuntuvat.