Niin se vain on, että aika pian on jo lasten ja nuorten jouduttava kouluun. Koulujen alkuun on noin kuukausi aikaa.
Monessa kodissa on innokas ensimmäiselle luokalle menijä, jolle on jo ehkä hankittu tarpeellisia kouluvarusteita ja ‑tarvikkeita. Samalla on varmaankin noussut esiin kysymys siitä, tarvitseeko ekaluokkalainen itselleen kännykän ja jos niin minkälaisen.
Jos tuoreelta koululaiselta kysytään, niin ilman muuta tarvitsee. Ja mieluusti sellaisen, jossa toimivat kaikki lasten ja nuorten käyttämät sovellukset. Whatsappit, instat, snapit ja mitä niitä onkaan. Osa sovellusten tarjoajista on asettanut selustaansa turvatakseen ikärajoja niiden käytölle, mutta eivät yhtiöt oikeasti pysty rajoittamaan niihin kirjautumista. Vastuu on vanhemmilla.
Jokainen perhe tekee tietenkin itse päätöksensä, millaisin varustein lähettää jälkipolvensa kouluun. Puhelin ekaluokkalaisella voi luoda turvallisuudentunnetta sekä vanhemmille että lapselle, mutta toinen asia on, onko sovelluksilla täytettävä älypuhelin tarpeellinen kapine kovin pienelle koululaiselle. Harkintaan vaikuttaa myös perinteinen koululaisten välinen kilpavarustelu. Onko niin, että hienoimman puhelimen omistaja on paras tyyppi?
Vielä viitisentoista vuotta sitten esimerkiksi tietokoneen ostaja saattoi joutua ohjelmoimaan laitettaan jossain määrin tai ainakin tekemään monipolvisia ohjelmistoasennuksia. Nykypäivänä erityisesti älypuhelimien osalta kyse on paljolti vain sovellusten, maksullisten tai ilmaisten, lataamisesta laitteelle. Mitään koodaamista ei tarvita, vaan applikaatiota pääsee käyttämään välittömästi. Kovin paljon tällä ei ole tekemistä tietoteknisten taitojen kanssa.
Joissain maissa kännyköitten käyttö kouluissa on kielletty kokonaan. Luulenpa, että ainakin moni opettaja olisi Suomessakin tyytyväinen tällaiseen linjaukseen. Turhan moni oppitunti lienee keskeytynyt siihen, että opettaja on joutunut ryhtymään opetuksen sijasta pitämään yllä kännykkäkuria.