Rantapohjan päätoimittaja Pekka kirjoitti aiemmin englannin kielen yleistymisestä kielessämme ja jäin miettimään asiaa oman työni näkökulmasta. On totta, että monissa yrityksissä on siirrytty käyttämään titteleissä englannin kielen vastineita ja toimittajallekin löytyy monta synonyymia tuosta kansainvälisestä kielestä. Editor, journalist vai reporter, siinäpä muutama mistä valita. Jäin miettimään kuulostaako toimittaja jotenkin vähäpätöiseltä ja liian perisuomalaiselta.
Olen kuullut ammattini kertoessani monta monituista kertaa “ai tyhjäntoimittaja?”. Suomessa toimittajien arvostus on valitettavasti laskenut ja ammatin kuullessaan osa uusista tuttavuuksista yhdistää työni ensimmäiseksi juorulehtiin ja minun kuvitellaan kirjoittavan ainoastaan klikkiotsikoita lukijoiden toivossa. Tuollaisina hetkinä mietin, heräisikö ihmisille sama mielikuva, jos kertoisin olevani journalisti, reportteri tai editori. Nimikkeet eivät kuitenkaan tunnu suuhuni luontevilta ja siksikin on helppo kertoa olevansa toimittaja. Sitähän minä olen, oli mielikuva työstä mikä tahansa. Ystäväni ekaluokkalainen tytär palautti minut vastikään sopivasti maan tasalle työpaikkaani kysyessään. Vastaukseni jälkeen hän tokaisi vain “eli jaat lehtiä”. On aivan totta, että toimittajan työn voi aivan hyvin ymmärtää myös niin ja muistin jälleen, että työssäni parasta on sen monipuolisuus, kutsui sitä miksi tahansa.
Ja täytyy kiitollisena todeta, että mahdollisista ennakkoluuloista huolimatta olen saanut tehdä työni rauhassa ja ilman vähättelyä. Ja koen, että työtämme Rantapohjassa arvostetaan. Kenties se johtunee siitä, että olemme näkyvillä alueen tapahtumissa ja usein kamera kaulassa roikkuen. Silloin työni tulee kenties paremmin esille sellaisena kuin se todellisuudessa on ja on helppoa olla ihan vaan toimittaja.
Anu Kauppila
anu.kauppila@rantapohja.fi