Hir­vi­lu­pien myön­tä­mi­seen järkeä

Kui­va­joen Poh­jois­puo­len Met­säs­tys­seu­ra ry teet­ti pari vuot­ta sit­ten heli­kop­te­ri­las­ken­nan alu­een­sa hir­vi­ti­lan­tees­ta. Eläi­miä oli lähes 13 kap­pa­let­ta tuhat­ta heh­taa­ria koh­den. Se on monin­ker­tai­nen mää­rä suo­si­tuk­siin näh­den. Suo­si­tel­tu mää­rä on 2–3 hir­veä tuhan­nel­le heh­taa­ril­le. Tilan­ne on hiu­kan vaih­del­len säi­ly­nyt sama­na. Seu­ra on yrit­tä­nyt tulok­set­ta saa­da alu­eel­leen kes­ki­mää­räis­tä enem­män kaa­to­lu­pia, mut­ta se ei ole onnis­tu­nut (Ran­ta­poh­ja 14.8.).

Istu­van hal­li­tuk­sen aika­na on puhut­tu pal­jon nor­mien pur­ka­mi­ses­ta ja maa­lais­jär­jen käy­tös­tä. Täl­lai­seen jo ihmis­ten lii­ken­ne­tur­val­li­suu­teen­kin vai­kut­ta­vaan asi­aan ei kui­ten­kaan tun­nu löy­ty­vän vii­sas­ta rat­kai­sua. Mik­si hir­viä ei voi­da kaa­taa enem­män siel­lä, mis­sä nii­tä on pal­jon, vaan kaa­to­lu­pia myön­ne­tään tasa­jaon peri­aat­teel­la. Mil­le­kään seu­ral­le ei myön­ne­tä enem­män lupia maa-alu­een suh­tees­sa kuin muil­le­kaan, on näh­tä­väs­ti alan hal­lin­noi­jien poli­tiik­ka. On vai­kea arvioi­da onko kysees­sä jokin suu­rem­pi lin­jaus vai­ko vain itse­suo­je­lu: kun kel­le­kään ei anne­ta mui­ta enem­män, niin ei syn­ny vali­tus­ten kierrettä.

Hir­vien mää­rä on jok­seen­kin koko­naan ihmis­ten sää­del­tä­vis­sä. Suo­men suu­rim­man nisäk­kään kan­nan luon­nol­li­sia vihol­li­sia ovat olleet kar­hut, sudet ja jos­sain mää­rin ahmat. Peto­jen mää­rän tus­kin kui­ten­kaan halu­taan Kui­va­nie­mel­lä­kään kasvavan.

Hir­vi on arvo­kas saa­lis met­säs­tä­jil­le, mut­ta har­mi­ton se ei ole. Moni meis­tä tun­tee hir­vi­ko­la­riin jou­tu­neen. Suur­ten sar­vi­päi­den aiheut­ta­mat met­sä­tu­hot voi­vat olla alu­eel­li­ses­ti merkittäviäkin.
Kui­va­joen Poh­jois­puo­len Met­säs­tys­seu­ra on teh­nyt pää­tök­sen, jon­ka mukaan se osal­lis­tuu hir­vi­va­hin­ko­jen aiheut­ta­miin kus­tan­nuk­siin, kun ker­ran hir­vi­lu­pia ei tun­nu­ta saa­van tar­vit­ta­vaa määrää.

Lupa­po­li­tii­kan takia hir­vien ilmei­ses­ti anne­taan syö­dä met­sät Kui­va­nie­mel­lä ja aiheu­te­taan kas­va­via ris­ke­jä lii­ken­tee­seen. Voi vain ihme­tel­lä, mik­sei kui­va­nie­me­läis­ten asial­li­sia perus­tei­ta kaa­to­lu­pien mää­rän kas­vat­ta­mi­seen ote­ta tosis­saan huomioon.

Pek­ka Keväjärvi