Kyselin kuukausi sitten juttuuni muutamasta eläkeläisjärjestöstä, miten niiden väki pärjäilee, kun yhdistysten toiminta on ollut pitkään lähes olematonta. Vastauksissa nousi esille huoli siitä, ettei enää edes osata lähteä kotoa liikkeelle tapaamaan ihmisiä. Osa iäkkäistä tai riskiryhmäläisistä ei ole uskaltanut tavata toisia edes ulkona, missä se voisi olla turvallisesti järjestettävissä.
Iäkkäiden suunnalta on kuulunut myös, että turhaan heistä huolehditaan. Kun ei tarvitse murehtia palkkatöistä eikä kotoa tarvitse poistua juuri muutenkaan, ei ole huolta taudin tarttumisesta. Tämän suuntaista puheli iäkäs tuttavanikin, mutta pyysi minulta yhtä asiaa: “Kirjoita sinne lehteen, että televisiosta tulee surkeita ohjelmia. Kolmosellakin ihmiset nauravat niin, että pikkukieli näkyy. Hermo siinä repeää, kun pitää maata selällään sohvalla ja naputella kaukosäätimestä näkyviin vain eri kanavien uutisia, kun ei juuri muuta pysty katsomaan.”
Toivotaan, että rokotukset etenevät ripeästi ja ne tehoavat niin, että voimme tavata enemmän toisiamme ja vähentää joutavanpäiväisten televisio-ohjelmien katselemista. Saa nähdä kuinka käy lausuntokierroksella olevan sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n esityksen rokotejärjestyksen muuttamisesta. Sen mukaisesti osa rokote-eristä voitaisiin kohdentaa riskiryhmien ja yli 70-vuotiaiden rokottamisen jälkeen alueelle, jossa tautitapauksia on paljon. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunta- ja kuntayhtymäjohto on ilmoittanut olevansa todella huolissaan pyrkimyksistä muuttaa rokotteiden jakoperusteita. He pitävät muuttamista perusteettomana ja epäoikeudenmukaisena keinona, joka voidaan kokea rangaistuksena hyvin tehdystä ja maltillisesta työstä. Toivotaan, että tämäkin näkökanta huomioidaan päätöksenteossa.