EVAn eli Elinkeinoelämän valtuuskunnan eilen julkaiseman kyselytutkimuken tulos on hämmentävä. Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan suomalaisista vain 23 prosenttia pitää poliitikkojen kansalaisille antamaa tietoa luotettavana. Tulokset perustuvat 2 019 henkilön antamiin vastauksiin. 52 prosenttia vastanneista pitää poliitikkojen antamaan tietoa selkeästi ei-luotettavana.
Luottamuslukema on tippunut viime kevään lukemista peräti 25 prosenttiyksikköä. Koronakriisin ollessa pahimmillaan suomalaisista 48 prosenttia luotti tietoon, jota poliitikot antoivat. Tuorein mittaus tehtiin lokakuussa, jolloin koronatilanne oli rauhallisempi kuin esimerkiksi nyt. Perussuomalaisten äänestäjien piirissä luottamus on periaatteessa nollassa, ja esimerkiksi vasemmistoliittoa äänestävillä luottamus romahti 38 prosenttiyksikköä.
Mitä ihmettä? Ovatko suomalaiset poliitikot valeuutisten levittäjiä, ovatko kansalaiset näin toivottomia koronan kuristusotteessa vai mistä voi olla kyse? Epäluottamuslausetta kannattaa varmasti pohtia poliittisissa piireissä näin kuntavaalien alla.
Missä määrin voi olla kyse siitä, että Suomessakin on siirrytty osin faktojen jälkeiseen aikaan, jonka ovat mahdollistaneet esimerkiksi erilaiset some-kanavat, joilla on helppo levittää hölmöyttään tai tahallaan vääristelevää tietoa. Salaliiton makuinen selitys on aina kiinnostavampi kuin harmaa faktaryöpytys. Eri kanavien avulla voidaan hämmentää ja rapauttaa luottamusta myös aivan tahallaan. Kun jo ehkä valmiiksi monimutkaista asiaa tarpeeksi sekoitetaan, totuus hämärtyy.
Me olemme itse valinneet poliitikkomme päättämään asioistamme. Tilanne muuttuu merkilliseksi ja jopa vaaralliseksi, jos luottamuksemme järjestelmään rapautuu. Ehkä poliitikotkin voisivat katsoa peiliin. Populististen toimintatapojen omaksuminen varmasti houkuttaa, mutta vanha sanonta pitää tässäkin paikkansa: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.