Lähes päivälleen 30 vuotta sitten Suomessa alkoi uusi aikakausi. Maa oli ollut Euroopan unionin (silloin EY) jäsen parin päivän ajan. Tuskin siitä oli vielä näkyviä havaintoja uudenvuodenpäivän aamuna 1.1.1995, kun jäsenyys oli alkanut. Taivaalta ei satanut Brysselin suklaata – mannaa. Kenenkään niskaan ei oltu tatuoitu viivakoodia – sellaisellakin oli peloteltu. Ajatus oli kai sellainen, että meidät olisi merkitty koodilla markkinavoimien orjiksi.
Suomessa oli järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys EU-jäsenyydestä 16.10.1994. Sen tulos oli selvä, vaikkakaan ei aivan murskaava voittaneellekaan kannalle. Euroopan yhteisön jäsenyyttä kannatti 57 prosenttia äänestäjistä, 43 prosenttia äänesti EI-kantaa. Äänestysaktiivisuus oli varsin hyvä, 74 prosenttia. Eduskunta noudatti kansan tahtoa ja hyväksyi Suomen liittymissopimuksen.
Kun katsoo 30 vuoden takaisia äänestyskarttoja, huomaa että KYLLÄ-ratkaisu tapahtui eteläisemmän Suomen väkirikkaammilla ja kaupungistuneemmilla alueilla. Pohjoisemmat maakunnat äänestivät EI.
EI-kanta oli voittoisampi myös Oulun läänin vaalipiirissä ja Rantapohjan alueella. Vaalipiirissä äänestettiin EI 56,1 prosentin voimalla. KYLLÄ-kanta voitti Oulun kaupungissa 60,3 prosentilla.
Rantapohjan alueella liittymistä vastaan oltiin selkeimmin Yli-Iissä, missä EI-vaihtoehtoa kannatti 75,3 prosenttia äänestäneistä. Haukiputaalla EI-vaihtoehtoa äänesti 50,2 prosenttia äänestäneistä, Iissä 62,5 %, Kiimingissä 51,6 % ja Ylikiimingissä 71,5 %. Kenties alueen äänestystuloksissa näkyi tuolloinen kuntien elinkeinorakenne. Vielä 30 vuotta sitten Suomessa oli paljon pientiloja, ja jäsenyys tulisi merkitsemään suurta myllerrystä etenkin maataloussektorille.
Voinee sanoa, että 30 vuotta sitten Suomella oli ikkuna auki länteen. Neuvostoliittoa ei enää ollut ja Suomen liturginen kumartelu itään oli päättynyt. Oli aika siirtyä länteen, minne Suomi kuuluukin. Mannaa ei ole tosin vieläkään taivaalta satanut, mutta eipä ole näkynyt niitä viivakooditatuoijiakaan.