Elokuun hämärtyvät illat, ukkosen kumina jossain kaukana. Kuivan heinän tuoksu. Heilimöivät viljapellot, toisaalla sateen jäljiltä lakoontuneet. Maitohorsma aamu-usvaisen pelto-ojan värittäjänä.
Kanerva kangasmetsässä lempeän violettina, herkkutattirykelmä kuivan mäntykankaan polun varressa. Marjametsässä hirvikärpänen kopsahtaa käsivarteen. Suon kirpeä tuoksu. Tuuli puhaltaa ensimmäiset keltaiset lehdet polulle.
Viilentyvä auringonlasku, syksyinen tuuli puhaltaa järveltä. Aamulla kaste on muuttunut kuuraksi. Villatumput käteen varhaisaamun lenkille. Usva leijuu maiseman yllä rauhallisena.
Uutispuuroa. Viinimarjoja. Porkkanoita. Herneitä. Mehumaijan porina. Hillopurkit pöydällä. Uunissa mustikkapiirakkaa. Satoa omalta ja muitten mailta. Rastaatkin haluavat osansa puiden kypsyvistä marjoista.
Saunamökin lämpö. Näinkö pimeä voi olla elokuinen yö? Kynttilälyhdyn valo terassin kaiteella. Vesilinnun huuto pimeydessä. Kaislojen havina.
Kesäloma on ohi. Takaisin työhön. Sade ropisee auton ikkunaan. Lapset linja-autopysäkeillä. Iloisia ilmeitä. Värikkäitä sateenvarjoja. Koulukin on alkanut. Uuden matikankirjan ensimmäiset tehtävät.
Aurinko lämmittää pilven lomasta. Aurinkolasit. Intiaanikesä? Ei vielä syksy kuitenkaan.