Syksy on monelle aikaa, jolloin elämäntapoja halutaan panna uusiksi. Lisää liikuntaa, vähemmän epäterveellisiä kaloreita ja enemmän lepoa tai siis oikeastaan vähemmän valvomista esimerkiksi ruutujen äärellä. Monella elämäntaparemontti tyssää siihen, että tavoitteet asetetaan heti alussa liian korkealle. Kyseessä ei olekaan niin helppo asia kuin syksyn liikuntakalenteria täyttäessä voi tuntua.
Mikä siis lienee oikea määrä työtä, liikuntaa ja lepoa? Julkisuudessa esiin pääsevät aina äärimmäisyyteen menevät ihmiset, joita monet ihailevat. Oikeasti olisi tärkeää saada aikaan kestävä muutos, jos elämäntapojaan ja suhtautumistaan vaikkapa ruokaan haluaa muuttaa. Liian nopea muutos voi olla liian raskas toteuttaa ja se jää helposti kesken. Vain harvoista tulee liikunnan supersuorittajia.
Etenkin syömisestä on tullut yltäkylläisyytemme keskellä aivan liikaa korostunut asia. Olette varmaankin huomanneet, että uuden ja mahdollisesti pitkän elämän takaavan ruokavalion lanseerauksen jälkeen seuraa jälleen uusi ravintosuositus, joka ehkä varmistaa lähes ikuisen elämän.
Myös yhteiskunta haluaa ohjata elämäntapojamme, sillä niillä on suuri vaikutus terveysmenoihin. Kansanterveyttä voidaan muokata vaikkapa nautintoaineiden verotuksella sekä neuvonnalla. Loppujen lopuksi ihmisen vastuu terveydestään on kuitenkin hänellä itsellään. Kukaan ei lähde lenkille sen takia, että se voi alentaa kunnan tai valtion terveydenhoidon kuluja. Valistuksessa pitäisikin painottaa kustannushirmuilun sijaan niitä elämänlaatua parantavia asioita, joita yksilö voi valinnoillaan saavuttaa.
Niin että kannattaako syksyinen elämäntaparemontti? Varmasti se kannattaa. Mutta sen tavoitteet ja muoto lienee syytä asettaa omat lähtökohdat huomioiden.