Keskustelu ja uutisointi eläkkeiden leikkaamisesta on kiihtynyt viimeisen parin viikon aikana ja kävinpä siitä inspiroituneena katsomassa vastikään millon sitä mahdollisesti saisi itse jäädä eläkkeelle. Henkilökohtaisen eläkearvioni mukaan voin jäädä eläkkeelle aikaisintaan 1.12.2059 eli 35 vuoden päästä, jolloin ikää mittariin on siinä vaiheessa kertynyt 69 vuotta ja 2 kuukautta.
Kyllähän se vähän kirpaisi, etenkin kun samana päivänä eteen tuli uutinen, jossa elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n analyysin mukaan eläkeikää pitäisi nostaa vielä kaksi vuotta ja valtiovarainministeri Riikka Purra toteaa Helsingin Sanomille, että eläkkeistä on pakko leikata. Liekköhän tuossa iässä enää, toivottavasti pitkän työuran tehneenä, on paljon intoa ja voimia nauttia ansaitusta eläkkeestä.
Erityisesti eläkkeistä leikkaaminen koskettaa matalapalkkaisilla aloilla uransa töitä tehneitä, joista suurin osa on naisia. Miesten keskieläke Suomessa on 2216 euroa, kun taas naisilla se on viidenneksen vähemmän, 1779 euroa. Ero on selvä ja se on suuri. Eroon vaikuttaa oleellisesti myös se fakta, että edelleen nainen on se, joka jää lapsen kanssa kotiin synnytyksen jälkeen. Miehet käyttivät viime vuonna vain 14 prosenttia vanhempainpäivärahasta.
Olen kuitenkin itse siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla eläkkeen kertyminen alkoi jo 18-vuotiaana, kun ennen vuotta 2003 eläke alkoi kertymään vasta 23-vuotiaana. Nykyisin eläkettä voi kerryttää jo 17-vuotiaana palkkatöitä tehdessä. Toisaalta tuntuu kohtuuttomalta venyttää eläkeikää yhä kauemmaksi ja toisaalta sitä yrittää ajatella, että ompahan hyvä eläke, kun joskus satun eläkkeelle pääsemään. Ja olettaen, että töitä riittää. Kaiholla muistelen, kun omat isovanhempani ovat jääneet eläkkeelle kuudenkympin tienoilla ja sain pikkutyttönä viettää heidän kanssaan paljon aikaa. Omien lastenlasten kanssa tilanne voi olla tulevaisuudessa toinen, kun töitä pitää painaa vielä reilu seitsenkymppisenä. Liekköhän raha korvaa menetettyä aikaa.
Anu Kauppila
anu.kauppila@rantapohja.fi