Hallitus päätti viime viikolla ottaa opiskelijoiden kohdalla vielä yhden ison askeleen taaksepäin kaikkien muiden leikkausten ohella. Nyt päätettiin napsaista muutama miljoona toisen asteen maksuttomuudesta. Vielä ei edes ensimmäinen maksuttomuuden piirissä oleva ikäluokka ole valmistunut ylioppilaaksi. On tämä älytöntä touhua.
Laskennallinen säästö koko hommasta on valtiolle noin 12 miljoonaa euroa, ja tämä ei varmasti ole koko totuus, sillä monet joutuvat jatkossa hakemaan toimeentulotukea opintoihinsa. Monelle opiskelijalle ja perheelle tämäkin säästö on todella vaikea paikka, varsinkin nyt, kun kaikesta muustakin supistetaan ja monet pienituloiset perheet joutuvat todella ahtaalle. Koulukirjojen lisäksi maksuttomuus on kattanut esimerkiksi tietokoneet, työvälineet ja ‑vaatteet, lukion ylioppilastutkinnon viisi koetta sekä koulumatkat.
Miten maksuttomuuden päättyminen 18 vuoden ikään on tasa-arvoista? Mitä, jos nuori on vaikka tuplannut jonkun luokan tai käynyt tutkintoon valmentavan koulutuksen? Entä jos hän päättää käydä lukion jaksamisen vuoksi neljään vuoteen, niin kuin monet tekevätkin?
Minussa herättää Riikka Purran saksien lisäksi erityistä kuvotusta Helsingin Sanomien jutussaan maalailema kuva neljästä päättäjämiehestä saunomassa ja pohtimassa sitä, mistä vielä otettaisiin vähän euroja pois. Samalla nähtävästi naureskeltiin nykynuorisolle ja muisteltiin omaa nuoruutta tyyliin: Kyllä ennen pärjättiin vähällä, eikä valitettu mistään.
Edistetäänkö tällä päätöksellä sitä, että nuoret valmistuisivat toiselta asteelta? Edistetäänkö tällä nuorten tai perheiden jaksamista? Kuten esille on noussut, kunnat voivat jatkossakin päättää itse säilyttää maksuttomuuden 20 ikävuoteen saakka. Paikallisin päätöksin epätasa-arvo eri alueilla asuvien kesken kasvaa.