Yli­kii­min­ki kym­me­nen vuot­ta osa­na Oulua, kun­ta­lii­tos näh­tiin lii­tos­het­kel­lä upea­na mah­dol­li­suu­te­na kehit­tää alu­een pal­ve­lui­ta ja elinvoimaa

Vuo­den 2009 alus­sa 3 358 yli­kii­min­ki­läi­ses­tä tuli oulu­lai­sia. Oulun asu­kas­mää­rä nousi hie­man yli 130 000 asuk­kaa­seen. Yli­kii­min­gin kun­nan 240 työn­te­ki­jää siir­tyi Oulun kau­pun­gin pal­ve­luk­seen. Lähes sadan yli­kii­min­ki­läi­sen luot­ta­mus­hen­ki­lön kausi jäi vii­mei­sek­si, vain har­va jat­koi pää­tök­sen­teon rat­tais­sa Oulussa.

Vuon­na 2005 alkusy­säyk­sen­sä Yli­kii­min­gin suun­nas­ta saa­nut­ta kun­ta­lii­tos­ta kuvail­tiin vuon­na 2006 Yli­kii­min­gil­le eduil­taan Suo­men huip­pu­na. Kyn­nys­ky­sy­myk­se­nä kes­kus­te­luis­sa oli tuol­loi­sen kun­nan­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­jan Jou­ko Kar­ja­lai­sen mukaan ollut ainoas­taan pal­ve­luit­ten säi­ly­mi­nen lähi­pal­ve­lui­na, mut­ta tämän­kin asian odo­tet­tiin Yli­kii­min­gis­sä ete­ne­vän ihan oike­aan suuntaan.

Kun­nan­joh­ta­ja Kaa­ri­na Daa­vit­ti­la muis­tut­ti yli­kii­min­ki­läi­siä pää­tök­sen kyn­nyk­sel­lä, että kun­ta­lii­tos antaa mah­dol­li­suu­det pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­seen ja hal­lin­non keventämiseen.

Kun­ta­lii­tok­sen avul­la Oulu ja Yli­kii­min­ki pyr­ki­vät tur­vaa­maan pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­sen asuk­kail­le ja hake­maan stra­te­gis­ta muu­tos­ta alu­een kehittämiseen.

Eri­tyi­ses­ti hyö­ty­jä näh­tiin tule­van van­hus­ten ja vam­mais­ten asui­no­loi­hin sekä nuor­ten pal­ve­lui­hin. Lak­kau­tus­lis­tal­le jou­tui­vat Vep­sän ja Poh­jois­kul­man kou­lut, mut­ta se tun­tui sil­loin vapaut­ta­van resurs­se­ja olennaiseen.

Pää­tös lii­tok­ses­ta hyväk­syt­tiin Yli­kii­min­gin kun­nan­val­tuus­tos­sa yksi­mie­li­ses­ti 28.3.2006.

Oulun ja Yli­kii­min­gin kun­ta­lii­tos­sel­vi­tyk­seen liit­ty­väs­sä suun­ni­tel­mas­sa pal­ve­lu­ra­ken­tei­den yhteen­so­vit­ta­mi­ses­ta maa­lail­tiin kuvaa vireäs­tä sekä pal­ve­lui­den ja työ­paik­ko­jen täy­tei­ses­tä Yli­kii­min­gis­tä vuon­na 2020 seu­raa­vas­ti: “Enti­nen kun­ta­kes­kus toi­mii yhte­nä Oulun ala­kes­kuk­se­na, jos­sa jul­ki­set pal­ve­lut on voi­tu säi­lyt­tää vähin­tään nykyi­sel­lään. Kau­pal­li­set pal­ve­lut ovat paran­tu­neet ja moni­puo­lis­tu­neet uuden asu­tuk­sen ansios­ta. Kes­kuk­ses­sa on yhte­näi­nen perus­kou­lu, päi­vä­ko­ti, neu­vo­la, van­hus­ten pal­ve­lu­ko­ti, ter­veys­pal­ve­lut, kir­jas­to, mah­dol­li­suu­det nuo­ri­so­toi­min­taan ja eri­lai­seen asu­kas­toi­min­taan, lii­kun­ta­hal­li sekä urhei­lu- ja peli­ken­tät, seu­ra­kun­ta­ta­lo ja kirkko.

Yksi­tyi­siä pal­ve­lu­ja ja työ­paik­ko­ja on syn­ty­nyt sekä alue­kes­kuk­seen että Vesa­lan­ky­län alu­eel­le. Työ­paik­ko­jen mää­rä on kau­pan, pal­ve­lui­den ja teol­li­suu­den aloil­la kas­va­nut rei­lus­ti nykyi­ses­tä noin 400:sta. Maa­ta­lou­den ja sen sivue­lin­kei­no­jen työ­pai­kat ovat myös kehittyneet.

Kylät ovat säi­lyt­tä­neet elin­voi­mai­suu­ten­sa, maa­ta­lous, mat­kai­lu ja sivue­lin­kei­not ovat kehit­ty­neet. Poron­kään­tö­pii­ri on nous­sut tun­ne­tuk­si mat­kai­lun veto­voi­ma­te­ki­jäk­si ja mat­kai­lu­yrit­tä­jien mää­rä on kas­va­nut Kii­min­ki­jo­ki­var­ren kylissä.”

Kulu­neen kym­me­nen vuo­den aika­na Yli­kii­min­gin kir­kon­ky­läl­tä ovat häi­py­neet muun muas­sa lää­kä­rin­pal­ve­lut, ham­mas­hoi­to, ambu­lans­si, pank­ki sekä useat kun­nal­li­set toi­mis­tot. Monet asiat toi­mi­vat ainoas­taan asu­ka­sak­tii­vi­suu­den varas­sa, eikä uskoa kau­pun­gin teke­mi­siin tah­do olla.

Asu­kas­tu­van puo­les­ta on kamp­pail­tu kii­vaas­ti, samoin kir­jas­ton. Vesa­laan saa­tiin uusi kou­lu, par­hail­laan raken­ne­taan uut­ta päi­vä­ko­tia kir­kon­ky­läl­le ja lii­kun­ta­hal­lia remon­toi­daan. Kir­kon­ky­län rin­nal­la muut kylät elä­vät hil­jai­se­loa, raken­nus­lu­pia ei juu­ri­kaan myön­ne­tä, Poron­kään­tö­pii­ris­tä kukaan ei ole kuul­lut­kaan men­neen vuo­si­kym­me­nen aikana.

Kun­ta­lii­to­sa­jan kun­nan­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja Jou­ko Kar­ja­lai­nen tote­aa nyt, että maa­il­ma on muut­tu­nut kulu­nee­na ajan­jak­so­na niin pal­jon, että ei voi tie­tää, miten Yli­kii­min­ki oli­si itse­näi­se­nä kun­ta­na pärjännyt.

– Toki ter­veys­pal­ve­lut oli­si pitä­nyt säi­lyt­tää Yli­kii­min­gis­sä, vaik­ka muu­toin pal­ve­lut kes­kit­tyi­si­vät­kin. Kai­kes­ta huo­li­mat­ta ajat­te­len, että Ouluun liit­ty­mi­nen meni siten, kuin oli tarkoituskin.

Kun­ta­lii­to­sa­jan kun­nan­joh­ta­ja Kaa­ri­na Daa­vit­ti­la ker­too, että yli kym­me­nen vuot­ta sit­ten Yli­kii­min­ki oli pahas­ti kah­den seu­tu­kun­nan, Oulun­kaa­ren ja Oulun, puser­ruk­sis­sa. Seu­tu­yh­teis­työ kum­paan­kaan suun­taan ei otta­nut tuul­ta alleen. Vaih­toeh­dok­si jäi lopul­ta tii­vis kun­tayh­teis­työ joko Kii­min­gin tai Oulun kanssa.

– Kii­min­gin kans­sa tavat­tiin ja viri­tet­tiin asioi­ta, mut­ta lopul­ta pää­dyt­tiin puheil­le Oulun kau­pun­gin­joh­ta­ja Kari Neno­sen kans­sa. Oulu innos­tui pilot­ti­hank­kees­ta Yli­kii­min­gin kans­sa. Tar­vit­sim­me vää­jää­mät­tä isom­mat har­tiat, sil­lä talous oli kural­la, Daa­vit­ti­la kertaa.

Hänen mie­les­tään kehi­tys, joka Yli­kii­min­gis­sä on ollut, näyt­tää hyväl­tä. Infra kehit­tyy, kou­lu­ja ja päi­vä­ko­te­ja on raken­net­tu tai rakennetaan.

– Sitä voi kysyä, onko Oulus­sa teh­ty töke­rö pää­tös sii­tä, mis­sä lähi­pal­ve­lut sijait­se­vat. Onko pää­tös oikea, Daa­vit­ti­la pohtii.

– Ruo­ki­taan­ko Yli­kii­min­gis­sä nega­tii­vi­suut­ta? Mit­kä asiat joh­tu­vat kun­ta­lii­tok­ses­ta, mit­kä puo­les­taan muus­ta ylei­ses­tä kehi­tyk­ses­tä, hän kysyy.

Kaa­ri­na Daa­vit­ti­lan mukaan Yli­kii­min­gin kun­ta­lii­tos Ouluun oli pilot­ti­na sii­nä, miten maa­seu­tu­mai­nen alue lii­te­tään kau­pun­kiin onnistuneesti.

– Muis­tet­tiin­ko pilot­tia­se­ma, jäi­kö Yli­kii­min­gin asia sit­tem­min jal­koi­hin, kun uut­ta Oulua alet­tiin raken­taa? Onko Oulus­sa ollut vah­vo­ja polii­tik­ko­ja aja­mas­sa kehi­tys­tä pilo­tin vaa­ti­mal­la taval­la? Ovat­ko nykyi­set kun­ta­päät­tä­jät tyy­ty­väi­siä tilan­tee­seen, jos­sa nyt ollaan, Daa­vit­ti­la lataa.

Kun­ta­lii­tos­kra­pu­laa vai uskoa huomiseen?

Edel­leen Oulun kau­pun­gin pää­tök­sen­teon rat­tais­sa on ala­vuot­to­lai­nen Vei­jo Vää­nä­nen, joka oli muka­na myös kun­ta­lii­tos­ta tehtäessä.

– Punai­nen lan­ka oli tuol­loin pal­ve­lu­jen säi­lyt­tä­mi­nen, mut­ta pet­ty­myk­sek­se­ni se ei toteu­tu­nut. Yhä edel­leen­kin Yli­kii­min­gis­sä val­lit­see kun­ta­lii­tos­kra­pu­la ja pää­tän­tä­val­ta Oulun asioi­hin tun­tuu hei­kol­ta. Suu­ri pet­ty­mys on ollut kun­ta­lii­tos­so­pi­muk­sen toteu­tu­mi­nen. Yli­kii­min­gis­sä on tapel­tu tuu­li­myl­ly­jä vas­taan tämä kym­me­nen vuot­ta, Vää­nä­nen kiteyttää.

Hän on kui­ten­kin toi­veik­kaa­na sen suh­teen, että jonain päi­vä­nä kes­kit­tä­mi­nen pur­kau­tuu toi­seen suun­taan, ihmi­set hake­vat asuin­ti­laa väl­jem­mil­tä vesil­tä ja pal­ve­lut seu­raa­vat hil­jal­leen perässä.

Yli­kii­min­gin väki­lu­ku oli kas­vus­sa 2000-luvun puo­li­vä­lis­sä, mut­ta toi­min­taym­pä­ris­tö val­tio­no­suuk­sien leik­kauk­si­neen oli muu­tok­sen kourissa.

– Meil­lä ei vie­lä muu­toin oli­si tuol­loin ollut ajo­läh­tö, mut­ta edel­lä mai­nit­tu­jen toi­min­taym­pä­ris­tö­muu­tos­ten alkaes­sa rea­li­soi­tu­maan oli­sim­me olleet talou­del­li­ses­ti umpi­ku­jas­sa, kun­ta­lii­tos­pää­tök­sen aikaan Yli­kii­min­gin kun­nan­val­tuus­ton puheen­joh­ta­ja­na ollut Ant­ti Hut­tu-Hil­tu­nen muistelee.

Yhä kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­na ja useis­sa muis­sa luot­ta­mus­toi­mis­sa muka­na ole­va Hut­tu-Hil­tu­nen näkee, että asioi­den teke­mi­nen 15–20 vuo­den pää­hän on haas­teel­lis­ta, sil­lä tuo­na aika­na toi­min­taym­pä­ris­tö muut­tuu. Lyhyem­män aika­vä­lin tavoi­te­ku­vat ovat hänen mukaan­sa toimivampia.

Hut­tu-Hil­tu­nen ajat­te­lee, että nega­tii­vi­suu­den kyl­vä­mi­nen tart­tuu kun­ta­lii­tok­sen jäl­kei­ses­tä ajas­ta puhut­taes­sa. Näh­dään, että kaik­ki muu­tok­set joh­tu­vat yksi­no­maan kun­ta­lii­tok­ses­ta. Posi­tii­vi­set asiat jää­vät huo­miot­ta, sekä se, että Oulun työ­pai­kat, pal­ve­lut, kou­lu­tus­mah­dol­li­suu­det, eri­kois­sai­raan­hoi­to raken­teil­la ole­van uuden yli­opis­to­sai­raa­lan myö­tä ovat mones­sa suh­tees­sa erin­omais­ta pit­kien etäi­syyk­sien Pohjois-Suomessa.

– Tuli­pa tai ei sote- ja maa­kun­ta­uu­dis­tus­ta niin koko Suo­mes­sa perus­ter­vey­den­huol­lon resur­soin­ti eli lää­kä­ril­le pää­sy pitää olla seu­raa­van refor­min punai­se­na lankana.

Jot­ta lähi­de­mo­kra­tia todel­la toi­mi­si, Hut­tu-Hil­tu­nen puhuu sen puo­les­ta, että Oulun kau­pun­gis­sa on muo­dos­tet­ta­va niin sano­tut alue­lau­ta­kun­nat. Lisäk­si tär­keä tule­vai­suu­teen luo­taa­va asia on hänen mukaan­sa digi­ta­li­soi­tu­va yhteis­kun­ta, jos­sa toi­mi­vat ja nopeat tie­to­lii­ken­neyh­tey­det joko tasa-arvois­ta­vat tai eriar­vois­ta­vat yhteiskuntaamme.

– Olen maan­vil­je­li­jä­nä ja kas­vat­ta­ja­na sel­lai­nen luon­ne, että uskon parem­paan huo­mi­seen, Hut­tu-Hil­tu­nen päättää.

Yli­kii­min­gin asuk­kai­ta haas­ta­tel­les­sa on help­po huo­ma­ta, että suu­rin osa ei Hut­tu-Hil­tusen posi­tii­vi­seen näkö­kan­taan kyke­ne. Kun­ta­lii­tos ja Oulun kau­pun­ki näh­dään edel­leen peik­ko­na, jota vas­taan pitää tais­tel­la, jot­ta elin­mah­dol­li­suu­det Yli­kii­min­gis­sä säilyisivät.