Jo huomenna pitää pyöräyttää vuosiluvuksi 2020. Edessä on uusi vuosi ja vuosikymmen. Uusi kalenterinlehti käännetään aina toiveikkain mielin. On lupa odottaa ja toivoa jotakin parempaa, tai vähintäänkin, ettei mitään kovin järkyttävää tapahtuisi.
Tosiasia on, että elämme jatkuvassa muutoksessa ja murroksessa. Mikään ei ole pysyvää. Kello käy ja kehitys kulkee, näin kai sen on menevä.
Viime vuosi oli erityisen värikäs, mitä tulee niin maailman menoon lähellä ja kaukana. Eipä ole aikoihin ollut politiikassakaan yhtä räiskyvää. Ehkä näissäkin kuvioissa on kääntymässä uusi lehti. Uskalletaan sanoa suoraan, mutta jos tölväistään, osataan pyytää anteeksi, jos siihen nähdään tarvetta. Näyttää siltä, että me tuppisuiset suomalaiset alamme osata esittää mielipiteitä. Jopa siinä määrin, että mietitään, joko liikaankin.
Kaiken hyvinvoinnin keskellä edessä on vaikeita aikoja, joihin perätään yhteistyökykyä ja neuvottelutaitoja. Monilla tahoilla on ikävöity konsensusta, yhteisymmärrystä. Päätöksenteossa se tarkoittaa paitsi yksimielisyyttä, myös vähemmistön ja vastustajien mielipiteiden huomioimista, tai edes ymmärtämistä. Työmarkkinoillakin on kiuas kuumenemassa.
Oulussa odotetaan tammikuussa julkaistavaa konsultilta tilattua talouden säästöohjelmaa. On jo uumoiltu, että palvelurakenteisiin tulee merkittäviä muutosesityksiä. Palveluverkko on ollut puheena ja sitä koskevia esityksiä ja päätöksia on odotettu pelonsekaisin tuntein aina uuden Oulun syntymisestä lähtien, kun Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii liittyivät Oulun kanssa yhteen 1.1.2013. Parempia ja kattavia palveluita entistä halvemmalla lienee yhtälö, jota ei pystytä ratkaisemaan uudellakaan vuosikymmenellä.
Mutta, fiilistellään vielä hetki ja aloitetaan uusi vuosi rauhoittunein ja tuorein voimin!
auli.haapala(at)rantapohja.fi