Urho Kaleva Kekkonen ja hänen presidenttikautensa ovat kansan muistissa niin syvällä, että hänen jälkeensä tulleet presidentit ja presidenttiehdokkaat vertautuvat yhä häneen, vaikka Kekkosen presidenttiyden (1956–1982) päättymisestä on kulunut jo 36 vuotta. Äskettäin 18 vuotta täyttänyt tyttäreni tunnisti Kekkosen kuvista jo lapsena. Eikä meillä ole ollut tapana pitää presidenttien kuvia seinillä.
Kekkosen kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 32 vuotta. Yhä vain hänestä ja hänen toiminnastaan kirjoitetaan tutkimuksia ja muita teoksia vuosittain. Vastikään televisiossa esitettiin Jari Tervon dokumenttisarja Kekkosesta.
Urho Kekkonen toimi presidenttinä koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan aina täysi-ikäisyyteni alkuvuosiin asti. Meidän sukupolvellemme presidentti oli yhtä kuin Kekkonen ja Kekkonen oli yhtä kuin presidentti.
Kekkosesta puhuttiin jopa pikkupoikien porukoissa. Joku laski, että hän tunsi Kekkosen niin ja niin monen mutkan kautta. Oli pientä kilpailua siitä, kuka tohti kertoa uskaliaimman Kekkos-vitsin. Joku sanoi, että Kekkonen oli itse pannut vitsit liikkeelle suosiotaan kasvattaakseen tai että ainakin hänen isänsä mielestä oli näin. Tällainen Kekkos-vastaisuudelta haiskahtava kommentti saattoi tuoda poikarinkiin hetken hiljaisuuden, mutta pian siirryttiin jo seuraavaan vitsiin.
Kekkosen valtakausi ei ollut demokratian riemusaattoa, mutta ainakin minulle on alkanut kiteytyä ajatus, että ehkä Suomi tarvitsi Kekkosensa tiellään kohti länttä samalla idänsuhteita vaalien. Ja tietenkin Kekkonen tarvitsi Suomensa vahvasti valtaan pyrkivänä ja valtaan ehkä takertuvanakin poliitikkona.
Sittemmin tasavallan presidentin valtaoikeuksia on karsittu kovalla kädellä. Tämä näyttää unohtuneen vaalitenteissä monilta presidenttiehdokkailtakin joko tahattomasti tai tahallisesti. Presidentti ei ole enää Suomessa valistunut itsevaltias.
Tiistaina päättyneessä presidentinvaalien ennakkoäänestyksessä annettu ennätyksellinen äänimäärä lupaa hyvää tulevaksi sunnuntaiksi. Kansa haluaa käyttää äänioikeuttaan. Kekkonenkin olisi siitä varmasti mielissään.
Pekka Keväjärvi