Tuulivoimalaki tarvitaan. Pohjois-Suomessa on valtava määrä tuulivoimaa ja lisää on tulossa. Eduskunta sääti 31.12.2022 lain, jolla vihreän energian tuottamiseen liittyvät valitusprosessit ajavat ohituskaistalla muiden valitusten ohi. Seurasin lain etenemistä eri vaiheissa ja laki meni käsittämättömän helposti läpi. Hypetys tuulivoiman ympärillä on valtavaa. Poliitikot laidasta laitaan käyvät ylistämässä tuulivoimaa. Tuulivoimaloiden haitat ovat kuitenkin yleisesti tiedossa ja myös ihmisten pitää pystyä elämään tuulivoima-alueilla.
Suomesta puuttuu tuulivoimalaki, jolla ohjataan tuulivoimalan rakentamista koko sen elinkaaren ajan aina suunnittelusta purkuun ja alueen ennallistamiseen saakka. Seuraavan eduskunnan on säädettävä tämä laki.
Tuulivoimalailla kyetään vähentämään tuulivoimarakentamisen haittoja ja saattamaan rakentaminen valtion ohjaukseen. Tällöin esimerkiksi sinne tänne risteilevien ja ympäristöä tarpeettomasti pilaavien siirtolinjojen rakennustarve vähenee, kun rakentaminen on koordinoidumpaa.
Tuulivoimayhtiöiden korvausvelvoitetta haittojen suhteen pitää laajentaa. Esimerkiksi tuulivoimayhtiö pitää velvoittaa osallistumaan suurjännitelinjojen rakentamiskustannuksiin. Linjojen rakentaminen olisi hyväksyttävämpää jos rakentamisessa käytetään yhteiskäyttöpylväitä, jolloin samoihin pylväisiin asennetaan kahdet suurjännitejohdot. Tällöin linjojen alle jäävä maa-alue pienenee 50 %. Esimerkiksi yhden kilometrin matkalla 100 metriä leveän sähkölinjan alle jää 10 hehtaarin maa-alue ja koko Suomen läpi kulkevan sähkölinjan alle jää tuhansien hehtaarien maa-alue. Kaikki nämä alueet ovat pysyvästi pois hiilinielujen tuottamisesta, muista haitoista puhumattakaan.
Noin 30 vuotta sitten esitin yhteiskäyttöpylväiden käyttöä Fingridille. Tuolloin vastaus oli, että rakentaminen on kalliimpaa ja korkeat pylväät rumentavat maiseman. Nyt 300 m korkeiden tuulimyllyjen rinnalla nämä selitykset eivät päde ja jos tuulivoimayhtiö tulee kustannuksiin mukaan, yhteiskäyttöpylväsrakenne voisi olla toimiva ratkaisu.
Tuulivoimalla on paikkansa Suomen energiatuotannossa. Kunnat saavat tuulivoimaloista kiinteistöverotuloja ja maanomistajat maanvuokratuloja. Sen sijaan häpeällistä on, että sähkönsiirtolinjojen alle jäävät maa-alueet voidaan edelleen pakkolunastaa pilkkahintaan tuulivoimayhtiöiden käyttöön.
Puutteellisen lainsäädännön vuoksi tuulivoimarakentaminen on Pohjois-Suomessa villin lännen meininkiä. Tuulivoimayhtiöt hankkivat kilvan tuulivoima-alueita, joista hyöty menee etelään ja haitat jäävät pohjoiseen. Lisäksi kymmenistä tuulivoimapuistoista voi syntyä ympäristökatastrofi, jos purkamiseen ei varauduta riittävin vakuuksin jo rakentamisvaiheessa. Järjestyksen palauttamiseksi on nopeasti säädettävä tuulivoimalaki.
Kari Tuomela
sähköinsinööri, opettaja
kansanedustajaehdokas (KD sit.)
Oulu