Rantapohjan alueella on paljon lapsia ja nuoria, joiden koulupäivästä merkittävä osa kuluu koulukuljetuksessa. Matkakaan ei välttämättä ole aina aivan mahdottoman pitkä, mutta aikaa saattaa kulua, kun kuljetus kiertelee hakemassa kaikki kyydittävät mukaan.
Kun Suomessa perheet saavat vielä valita itse asuinpaikkansa, ja kunnat ovat velvollisia järjestämään koulukyyditykset lain puitteissa, niin varmasti kaikkien toive olisi, että matkat veisivät kestoltaan mahdollisimman vähän lapsen tai nuoren päivästä. Voi olla, että joku pystyy tekemään läksyjäkin matkan aikana, mutta uskonpa että matka-aika kuluu useimmilla seurusteluun, puhelimella leikkimiseen tai vain oleiluun. Jos koulumatkaan menee parikin tuntia päivästä, vie matkailu koulukyydityksessä vuosien mittaan hurjan määrän tunteja ja energiaa lapsen tai nuoren elämästä.
Rantapohja kertoi tiistaina 17.9. Teea Tunturin jutussa somerovaaralaisen neljäsluokkalaisen koululaisen Nita Huttusen koulukyydityksen kestosta. Somerovaarassa monet muutkin lapset ovat samassa tilanteessa. Nitan yhteensä 40 kilometrin pituinen päivittäinen koulumatka saattaa kestää vanhempien mukaan odotuksineen jopa 2 tuntia ja 40 minuuttia tai enemmänkin. Kunnan eli Oulun kaupungin mielestä kuljetuksen kesto on lain puitteissa, kun sen kesto on laskennallisesti odotusaikoineen 2 tuntia ja 30 minuuttia.
Aikataulut ovat aikatauluja, ja lakia voidaan tulkita monella tavalla, mutta tärkeintä varmaankin olisi pienten koululaisten hyvinvointi. Jos koulukyyditysten aikatauluja on mahdollista suunnitella inhimillisemmiksi yleensäkin ottaen, niin silloin se olisi syytä tehdä. Jos parempien kyytien järjestäminen vaatii kunnilta hiukan lisää taloudellista panostusta, voidaan sitä pitää hyvänä sijoituksena.