Vanhemmilla ikäluokilla on ollut ikiaikainen oikeus arvostella oman ja naapurinkin nuorison tekemisiä. Nuoriso on vanhempien sukupolvien mielestä ollut aina kiihdyttämässä maailman matkaa kohti loppuaan. Sitä on tehty yli korvan kasvaneilla hiuksilla, tyttöjen housujen käytöllä, keskioluella, tupakoinnilla, liian lyhyillä hameilla, syljeskelyllä, mopoilulla, meikkaamisella, äänekkäällä musiikilla ja puheella, väärillä urheilulajeilla ja erityisesti aivan väärillä mielipiteillä. Luultavasti ensimmäiset luolamaalauksien tekijätkin saivat kovaa kritiikkiä nelikymppiseltä suvun taatalta.
Juuri nyt näyttää Suomessa siltä, että tämä vanhemman väen ajanviete, nuorison arvostelu, on hiipumaan päin. Ja se on tietysti nuorison vika. Viimeisimmät tutkimukset nimittäin kertovat, että nykynuoret elävät paljon siistimpää ja kiltimpää nuoruutta kuin vanhempansa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koululaisille tekemän kyselytutkimuksen tuloksiin kuuluu esimerkiksi se, että nykynuoret käyttävät alkoholia paljon vähemmän kuin parikymmentä vuotta sitten nuoruuttaan eläneet. Nyky-yhdeksäsluokkalaisista känniä oli kokeillut joka neljäs, kun parikymmentä vuotta sitten sen oli kokenut joka toinen.
Nykynuoret eivät myöskään tappele tai varasta samassa määrin kuin ikätoverinsa kymmenen tai parikymmentä vuotta sitten.
Pitäisikö tässä vanhemman sedän jo alkaa huolestua nuorison liiasta kiltteydestä. Nuoruuteen pitäisi kyllä kuulua tilkka kapinallisuutta. Auktoriteettien kyseenalaistaminen eri ilmentymineen on aina ollut osa nuorten kasvuprosessia. Ja loppujen lopuksi se on tehnyt hyvää myös auktoriteeteille.
Voi kysyä ovatko some, digilaitteet ja ‑pelit nujertaneet nykynuorilta tahdon kyseenalaistaa edellisten sukupolvien tekemisiä. Todellisen maailman asiat eivät kosketa nuorta, jonka pää täyttyy pelien ja somen vyörystä. Vai ovatko kiltteys ja siisteys nykynuorten trendivalinta, jolla he koettavat vastata maailman vaatimuksiin.
Pekka Keväjärvi