Tei­jo  jät­tää jäljen

Iin lukion äidin­kie­len, kir­jal­li­suu­den ja filo­so­fian leh­to­ri Tei­jo Lie­des on jää­nyt eläk­keel­le pit­kän työ­uran jäl­keen. Juh­la­kah­vit juo­tiin itse­näi­syys­päi­vän aat­to­na iloi­sis­sa ja läm­min­hen­ki­sis­sä, mut­ta hai­keis­sa­kin tun­nel­mis­sa Val­ta­rin kou­lul­la opet­ta­ja­kun­nan ja hen­ki­lös­tön kesken.

Pidet­ty opet­ta­ja sai kosol­ti kii­tos­ta 38-vuo­ti­ses­ta mit­ta­vas­ta ja ansiok­kaas­ta opet­ta­ja­nu­ras­taan, jos­ta 36 vuot­ta hän on pal­vel­lut Iin kun­taa. Sitä ennen hän toi­mi opet­ta­ja­na Raa­hes­sa kak­si vuotta.

Iin lukion reh­to­ri Tuo­mas Kul­ha sanoi, että on sel­vää, että Tei­jo jät­tää mer­ki­tyk­sel­li­sen ja näky­vän jäl­jen. Hän on teh­nyt pit­kän ope­tusu­ran ohel­la mer­kit­tä­vän yhä jat­ku­van poliit­ti­sen uran, kui­ten­kin siten, että on pitä­nyt nämä kak­si asi­aa visus­ti eril­lään toi­sis­taan. Tei­jo Lie­des toi­mii monis­sa kun­nal­li­sis­sa luot­ta­mus­toi­mis­sa, muun muas­sa Iin kun­nan­val­tuus­ton puheenjohtajana.

Olet kou­lu­yh­tei­söm­me isä­hah­mo, ja sel­lai­nen myös minul­le, sanoi Kuh­la. Ensi­ta­paa­mi­nen Lie­dek­sen kans­sa Kul­hal­la oli vuon­na 2012, kun hän oli haas­ta­tel­ta­va­na Iin lukion rehtoriksi.

– Lah­jan kek­si­mi­nen sinul­le oli vai­ke­aa, mitä antaa mie­hel­le, jol­la on jo oma mini­kai­vin­ko­ne, vit­sai­li Tuo­mas Kul­ha läksiäistilaisuudessa.

Hän pää­tyi anta­maan park­kuu­rau­dan elä­ke­päi­vien ilok­si. Sitä käyt­tä­mäl­lä näkee välit­tö­mäs­ti työn­sä jäl­jen. Lah­jas­sa näkyy myös lah­jan saa­jan kyky opettajana.

Kuten tätä työ­vä­li­net­tä käyt­tä­mäl­lä, myös työ­uraa opet­ta­ja­na kuvas­taa se, että asiat näyt­tä­vät eri­lai­sil­ta, kun niis­tä raa­put­taa ensin pin­taa pois ja uskal­taa kat­soa syvem­piä mer­ki­tyk­siä, kuvai­li Kulha.

Omat muis­ta­mi­set ja onnen­toi­vo­tuk­set ojen­si­vat opet­ta­jien ammat­ti­jär­jes­tön ja hen­ki­lös­tön edus­ta­jat Hen­na Anun­ti, Juk­ka Ervas­ti ja Eija Tik­ka­nen. Kol­le­gat kiit­te­li­vät Lie­des­tä ystä­väl­li­syy­des­tä, luot­ta­muk­ses­ta, kan­nus­ta­vas­ta ja kes­kus­te­le­vas­ta kanssakäymisestä.

Emi­ri­tuso­pet­ta­jat Mar­jat­ta Örn, Mark­ku Väli­ta­lo ja Annik­ki Sal­mi oli­vat myös juh­las­sa muka­na. Aikoi­naan Mar­jat­ta Örn oli Tei­jon ruot­sin­opet­ta­ja ja myö­hem­min kol­le­ga. Enti­siä aiko­ja muis­tel­tiin yhdes­sä lämmöllä.

Tei­jo Lie­des­tä sydän­tä lähel­lä ovat eri­tyi­ses­ti kan­sain­vä­li­syys­kas­va­tus sekä ilmas­to- ja ympä­ris­tö­asiat.  Lie­des on yksi Iin kun­nan kii­tos­ta saa­van ilmas­to­työn ura­nuur­ta­jis­ta. Hänel­tä on mones­ti kysyt­ty ja itseä­kin on mie­ti­tyt­tä­nyt, onko maa­il­ma pelastettavissa.

– Kyl­lä se on, sivis­tyk­sel­lä, ja te opet­ta­jat ja koko kou­lun hen­ki­lö­kun­ta teet­te arvo­kas­ta työ­tä opet­taes­san­ne ja kas­vat­taes­san­ne lap­sia ja nuo­ria, sanoi Liedes.

Hän halusi kiit­tää lois­ta­vaa työyh­tei­söä ja oppi­lai­ta, aina on ollut muka­va läh­teä töi­hin. Haas­tei­ta­kin on, mut­ta ”nor­su syö­dään pala kerrallaan”.

Tei­jo Lie­des sanoi, että Iin kun­ta on ollut hyvä työ­nan­ta­ja, on ollut ilo saa­da olla Iin kun­nan pal­ve­luk­ses­sa. Yhtey­det ja yhteis­työ on aina pelannut.

Opet­ta­jan työs­sä on Tei­jo Lie­dek­sen mie­les­tä ollut paras­ta työ nuor­ten, aikuis­tu­vien ihmis­ten parissa.

– On ollut mah­dol­li­suus seu­ra­ta ja tukea sitä, kuin­ka nuo­ren maa­il­man­ku­va ja tie­toi­suus raken­tu­vat ja nuo­ri aikuis­tuu. Eri­tyi­ses­ti­hän nämä sei­kat tule­vat ilmi kir­jal­li­suu­den ja filo­so­fian ope­tuk­ses­sa, mut­ta myös monis­sa pro­jek­teis­sa, eri­tyi­ses­ti kan­sain­vä­li­syys­kas­va­tuk­ses­sa, joka on ollut minul­le mieluista.

Kou­lu­maa­il­mas­sa huo­les­tut­taa eri­tyi­ses­ti uuden ope­tus­suun­ni­tel­man muas­saan tuo­ma avoin oppi­mi­sym­pä­ris­tö ja ilmiö­poh­jai­nen, itseoh­jau­tu­va oppiminen.

– Ne ovat hie­no­ja asioi­ta, jos nii­hin on resurs­se­ja kun­nol­la ja jos hei­kom­pia tue­taan riit­tä­väs­ti. Nyt ne opis­ke­li­jat, jot­ka eivät jak­sa kes­kit­tyä ja ovat muu­ten­kin rau­hat­to­mia, ovat vaa­ras­sa syr­jäy­tyä kou­lus­ta koko­naan, har­mit­te­le Liedes.

Iin kou­lu­yh­tei­sö on Lie­dek­sel­le tut­tua­kin tutum­pi, sil­lä hän on syn­ty­nyt Iis­sä ja käy­nyt siel­lä myös kou­lun­sa, niin­pä kou­lu­pol­ku on kaik­ki­nen­sa 44 vuo­den mittainen.

Tei­jo Lie­dek­sel­lä ei tai­da tul­la eläk­keel­lä­kään puu­tet­ta teke­mi­ses­tä.  Val­tuus­ton puheen­joh­ta­juu­den lisäk­si hän toi­mii muun muas­sa  Oulun­kaa­ren kun­tayh­ty­män hal­li­tuk­ses­sa ja pal­ve­lu­tuo­tan­to­lau­ta­kun­nas­sa,  Iin Mic­ro­po­lis Oy:n ja Kui­va Tur­ve Oy:n hal­li­tuk­ses­sa, Poh­jois-Poh­jan­maan lii­ton val­tuus­tos­sa sekä tar­kas­tus­lau­ta­kun­nan ja Iin Ympä­ris­töyh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja. Vuo­den­vaih­tee­seen asti hän on  myös Iin Kult­tuu­ri­Kaup­pi­la ry:n puheenjohtajana.

Tei­jo Lie­des har­ras­taa kai­ken­lais­ta nik­ka­roin­tia ja naut­tii met­sä­töis­tä risusa­vo­tas­sa ja ran­ka­met­säs­sä. Kalas­tus, venei­ly ja mök­kei­ly ovat myös mieluisia.

– Vii­me kesä oli niin kii­rei­nen, että ensim­mäi­sen ker­ran kol­meen­kym­me­neen vuo­teen mei­dän per­heen ret­ki­ve­ne jäi koko­naan las­ke­mat­ta vesil­le, mut­ta ensi kesä­nä sit­ten, haa­vei­lee Lie­des, joka oli pit­kään myös Iin Meri­seu­ran  puheen­joh­ta­ja, mut­ta  täl­lä haa­vaa varapuheenjohtajana.

Luke­mi­nen on tie­ten­kin aina kuviois­sa muka­na,  nyky­ään hän­tä ovat alka­neet kiin­nos­taa enem­män tie­to­kir­jat, elä­mä­ker­rat ja his­to­ria kuin var­si­nai­nen kaunokirjallisuus.

– Kovas­ti suo­sit­tu jän­ni­tys­kir­jal­li­suus ei ole minun jut­tu­ni ollen­kaan, hän tunnustaa.