Rip­pi­lap­sia Kuivaniemellä

Kui­va­nie­mel­lä oli liki 80 rip­pi­kou­lu­lais­ta vuon­na 1955. Lie­kö kos­kaan ollut niin pal­jon, poh­tii hei­dän jou­kos­saan muka­na ollut Pent­ti Mati­la. Ripil­le pääs­tiin juhan­nuk­se­na. Rip­pi­pap­pi­na oli Turak­ka ja kant­to­ri­na Pak­ka­la. Papik­si luke­nut Alpo Sipo­la on har­joit­te­le­mas­sa papin työtä.

Ripil­le­pää­syä edel­si kak­si viik­koa rip­pi­kou­lun­käyn­tiä syk­syl­lä ja keväällä.

Kau­em­pa­na kir­kol­ta asu­vat asui­vat rip­pi­kou­lua­jan kort­tee­ris­sa. Pent­ti Mati­la asui Paa­sol­la ja Mat­ti­lal­la. Yösi­jan ja ruu­an kort­tee­ri­pai­kas­ta saa­neet  rip­pi­kou­lu­lai­set osal­lis­tui­vat mones­ti talon töi­hin tar­peen mukaan.

Rip­pi­juh­las­sa oli tytöil­lä val­koi­set mekot ja pojil­la tum­ma puku. Rip­pi­pu­ku oli tuo­hon aikaan yleen­sä ensim­mäi­nen puku, joka pojal­le hankittiin.