Poruk­ka kool­la: Kure­na­lan kyläyh­dis­tys vie­rai­sil­la Kellossa

Kure­na­lan kyläyh­dis­tys ry teki pit­kän tauon jäl­keen elo­kuus­sa mie­leen­pai­nu­van tutus­tu­mis­ret­ken Kel­loon. Ret­kel­le läh­dim­me satei­ses­sa sääs­sä, kor­keal­la kyn­nyk­sel­lä. Vuo­kra­sim­me kus­kin kera bus­sin ja STP­bus­sis­sa oli läm­min sekä iloi­nen tunnelma.

Pysäh­dyim­me ensik­si mai­niol­la Kii­min­gin ABCil­la munk­ki­kah­veil­la. Mun­kit oli­vat val­mis­ta­neet juu­ri mei­tä ret­ke­läi­siä var­ten. Avo­sy­lin oli myy­jä mei­tä vas­tas­sa ter­ve­tu­lot tuumaillen-

Siel­tä jat­koim­me mat­kaa Kel­lon kivi­nie­men kala­sa­ta­maan, kala­puo­hiin. Saim­me syö­dä paras­ta lohi­keit­toa, jos­ta sai etsiä peru­noi­ta. Eipä jäl­ki­ruo­ka, kah­vi, mais­tu­nut ret­ke­läi­sil­le kun ei halun­nu kukaan kadot­taa kun­non lohi­kei­ton makua pos­kis­taan. Kii­tos Kala­puo­hil­le, vaik­ka satoi vet­tä, saim­me suo­jas­sa kaik­ki ruo­kail­la. Kan­nat­taa vie­rail­la puohissa.

Pari rei­pas­ta ret­ke­läis­tä tah­toi kävel­lä ran­nas­ta asu­kas­tu­val­le, me muut kul­jim­me bus­sil­la. Asu­kas­tu­val­la oli vas­tas­sa mei­tä Kel­lon asu­ka­syh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Lii­sa Kos­ke­la, joka esit­te­li ja ker­toi meil­le asu­kas­tu­pa­toi­min­nan historiaa.

Kuun­te­lim­me eri yhty­ei­den soit­to­ja, pel­le-esi­tys­tä, ja roh­keim­mat kävi­vät Pot­na­pek­ka-aje­lul­la. Saim­me kuul­la myös minis­te­ri Han­na Sark­ki­sen “asu­kas­tu­pien puo­les­ta” –puheen. Hän karaut­ti minis­te­ri­au­ton kyy­dis­sä, tur­va-auton saat­te­le­ma­na paikalle.

Asu­kas­tu­val­la pidin kii­tos­pu­heen ylei­söl­le sekä asu­kas­tu­van väel­le. Kiit­te­lin, kun saim­me vie­rail­la syn­nyin­pi­tä­jäs­sä­ni ja tutus­tua tupatoimintaan.

–Viem­me asu­kas­tu­van tär­key­den yhtei­söl­li­syy­teen mei­dän päät­tä­jil­le, ja jos­pa me tilat myös saa­tai­siin tuvan käynnistämiseksi!

Toi­vo­tin myös Pudas­jär­vel­le kaik­kia ter­ve­tul­leek­si pysäh­ty­mään ihan Kurenallekkin.

Läh­dim­me aje­le­maan kotia koh­ti, mut­ta Kali­meen­ky­län kaut­ta. Ker­roin kylän tari­naa ja näy­tin koh­dan mis­sä syn­nyin ja mis­sä on talo, jos­sa kas­va­tin lapseni.Pysähdyimme pala­tes­sa vie­lä pul­la­kah­vil­le Juus­to­laan ja vas­tas­sa oli “isän­tä” kok­ki­hat­tu ja essu pääl­lä, tar­jot­ti­men kans­sa, tar­jo­ten carik­sen­mar­ja­kok­tai­lit. Herk­kua oli. Hymyi­le­vä ja palvelualtis <

Ret­ke­läi­set yhdes­sä tuu­mien tote­si­vat kii­tol­li­sin mie­lin ret­ken todel­la onnis­tu­neek­si ja kiit­te­li­vät kel­lo­lai­sia avoi­muu­des­ta ja vieraanvaraisuudesta.

Ret­ke­läis­ten tun­nel­mia Ran­ta­poh­jaan välit­ti Kai­su Heik­ki­nen Pudasjärveltä.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.