Ran­ta­poh­ja 50 vuot­ta: Pai­kal­li­suus ja vuo­ro­vai­ku­tus ovat Ran­ta­poh­jan voi­ma­va­ra tulevaisuudessakin

Ran­ta­poh­jan alu­een ihmis­ten arki ja sii­hen vai­kut­ta­vat eri­lai­set pää­tök­set ja ilmiöt ovat kes­kiös­sä 50-vuo­ti­aan pai­kal­lis­leh­den kai­kes­sa teke­mi­ses­sä nyt ja tule­vai­suu­des­sa. Ran­ta­poh­ja on yksi Sano­ma­leh­tien Lii­ton 134 pai­kal­lis­leh­des­tä, jois­ta 50 eli 37 pro­sent­tia on Ran­ta­poh­jan tavoin itse­näi­siä eli eivät kuu­lu mihin­kään päi­vä­leh­tiä jul­kai­se­vaan kon­ser­niin. Ran­ta­poh­ja on Suo­men pai­kal­lis­leh­dis­tä Poh­jois-Suo­men alu­een laajalevikkisin.

Sano­ma­leh­tien Lii­ton pai­kal­lis­leh­ti­jaos­ton puheen­joh­ta­ja Olli Sirén näkee pai­kal­lis­leh­tien tule­vai­suu­den ole­van moni­ka­na­vai­nen, digi­taa­li­nen, aiem­paa nopeam­pi sekä yhä vain paikallisempi.

– Luki­jan tulee saa­da kokea arvoa yksit­täi­sis­tä jutuis­ta. Jo nyt digin ana­ly­tiik­ka aut­taa kir­joit­ta­maan sii­tä, mitä luki­jat halua­vat lukea. Digiin panos­ta­vil­la pai­kal­lis­leh­dil­lä on lois­ta­va tulevaisuus.

Digi­taa­li­suu­den opet­ta­mi­nen luki­joil­le on Siré­nin mukaan suu­rin haas­te ennen kuin pape­ri­leh­den jake­lu muut­tuu mahdottomaksi.

– Samal­la digi­taa­li­suus on talou­del­li­nen mah­dol­li­suus myös sik­si, että pai­no- ja jake­lu­kus­tan­nuk­set jää­vät pois. Tilaa­jat kiin­nos­tu­vat ja mak­sa­vat digi­si­säl­lös­tä, kun­han he koke­vat saa­van­sa oike­aa ja tun­tu­vaa arvoa jutuis­ta. Mai­non­ta tulee digiin luki­joi­den peräs­sä, mut­ta se voi jää­dä pie­nem­pään roo­liin kuin pape­ri­leh­dis­sä, sil­lä digi­taa­li­ses­sa mai­non­nas­sa on haasteensa.

Sano­ma­leh­tien Lii­ton jär­jes­tö­pääl­lik­kö Ilo­na Han­ni­kai­nen näkee Ran­ta­poh­jan valt­ti­na mui­den pai­kal­lis­leh­tien tapaan läheisyyden.

– Pai­kal­lis­leh­ti on alu­een­sa kes­kel­lä, hel­pos­ti lähes­tyt­tä­vis­sä ja tavoi­tet­ta­vis­sa. Oman alu­een aktii­vi­suu­den kehit­tä­mi­nen ja hoi­ta­mi­nen on paras­ta työ­tä myös pai­kal­lis­leh­den tule­vai­suu­den turvaamisessa.

Hyvä­nä esi­merk­ki­nä täs­tä hän tuo esiin rova­nie­me­läi­sen Liki­lii­ke-hank­keen, jos­sa yhteis­työs­sä alu­een eri toi­mi­joi­den kes­ken nos­te­taan esiin pai­kal­lis­ta osaa­mis­ta, tuot­tei­ta ja yrityksiä.

Pai­kal­li­suu­des­ta on sano­ma­leh­tia­lan mur­rok­ses­sa tulos­sa valt­ti­kort­ti, jota myös luki­jat ja mai­nos­ta­jat arvos­ta­vat. Han­ni­kai­sen mukaan pai­kal­lis­leh­den oman alu­een tun­te­mus yhdis­tet­ty­nä hyvään jour­na­lis­ti­seen etiik­kaan luo edel­ly­tyk­set teh­dä sel­lais­ta pai­kal­lis­ta jour­na­lis­miä, joka kes­tää kriit­ti­sem­män­kin tarkastelun.

Myös Ran­ta­poh­jan hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja Kei­jo Kaup­pi­la uskoo pai­kal­li­sen sisäl­lön voimaan.

– Ran­ta­poh­jan tule­vai­suus on pai­kal­lis­tun­te­muk­ses­sa ja ihmis­lä­hei­syy­des­sä. Pys­tym­me val­ta­kun­nan medi­aa parem­min kes­kit­ty­mään ja paneu­tu­maan pai­kal­li­siin asioi­hin ja ilmiöi­hin. Ran­ta­poh­jan teki­jöil­lä on hen­ki­lö­koh­tai­sia suh­tei­ta ja kana­via, joi­den avul­la leh­ti pää­see parem­min ja nopeam­min peril­le pai­kal­li­sis­ta asiois­ta. Vah­vuu­te­na ja Ran­ta­poh­jan voi­ma­va­ra­na näen myös sitou­tu­neen ja ammat­ti­tai­toi­sen henkilökunnan.

Ilo­na Han­ni­kai­nen ker­too, että noin puo­let sano­ma­leh­tiin käy­te­tys­tä päi­vit­täi­ses­tä 53 minuu­tin lukua­jas­ta on jo nyt digiä. Pai­kal­lis­leh­ti­jaos­ton puheen­joh­ta­ja Olli Siré­nin mukaan pai­kal­lis­ta sisäl­töä kulu­te­taan jo nyt sekä tule­vai­suu­des­sa ensi­si­jai­ses­ti mobiilisti.

– Pai­kal­lis­ta uut­ta sisäl­tö­tar­jon­taa tulee olla joka päi­vä ja mon­ta ker­taa päi­väs­sä, jot­ta luki­jat saa­daan sitou­tu­maan omaan pai­kal­lis­me­di­aan­sa. Yksit­täi­set jutut lyhe­ne­vät, ker­ron­taan tulee enem­män kuvaa ja video­ta. Digis­sä luki­ja tekee osto­pää­tök­sen yksit­täi­sen jutun koh­dal­la, Sirén sanoo.

Han­ni­kai­nen näkee, että digi­taa­li­set jul­kai­su­muo­dot mah­dol­lis­ta­vat pai­kal­lis­leh­tien läs­nä­olon luki­joi­den arjes­sa nii­nä­kin päi­vi­nä, jol­loin print­ti­leh­teä ei ilmesty.

– Tämä on haas­te teke­mi­sen resurs­seil­le, mut­ta mah­dol­lis­taa entis­tä parem­man toi­mi­mi­sen ajan­koh­tais­ten asioi­den välittäjänä.

Kei­jo Kaup­pi­lan mukaan yksi haas­teis­ta on luki­ja­kun­nan ikään­ty­mi­sen myö­tä se, miten nuo­rem­mat suku­pol­vet saa­daan tavoi­tet­tua. Leh­den pitää pysyä muka­na digi­taa­li­sen tie­don­vä­li­tyk­sen kehit­ty­mi­ses­sä. Kaup­pi­la kui­ten­kin ajat­te­lee, että olen­nais­ta ei lie­ne se, miten Ran­ta­poh­jaa lue­taan tai mil­lai­sel­ta alus­tal­ta vaan se, että sisäl­tö on kiinnostavaa.

– Ran­ta­poh­jan tulee jat­kos­sa­kin osal­lis­tua ja olla muka­na alu­een tapah­tu­mis­sa, ihmis­ten ja yhtei­sö­jen arjes­sa sekä aktii­vi­ses­ti ottaa kan­taa alu­eel­li­siin ilmiöi­hin, Kaup­pi­la sanoo.

Pai­kal­lis­leh­tien sisäl­lös­sä täy­tyy jat­kos­sa entis­tä parem­min huo­mioi­da luki­ja­kun­nan erilaisuus.

– Tämä vaa­tii tark­kaa­vai­suut­ta toi­mi­tuk­sis­sa. On hyvä pysäh­tyä ajois­sa miet­ti­mään ja ehkä jopa las­ke­maan, tar­jo­aa­ko leh­ti sään­nöl­li­ses­ti luet­ta­vaa eri ikä­ryh­mil­leen, Han­ni­kai­nen sanoo.

Hän ker­too, että ihmis­ten koke­mus pai­kal­li­suu­des­ta on muut­tu­nut Ran­ta­poh­jan 50-vuo­ti­sen tai­pa­leen aikana.

– Joil­le­kin maan­tie­teel­li­ses­ti kau­ka­na ole­va ver­kos­to voi tun­tua lähei­sem­mäl­tä kuin oma asui­na­lue ja sen ihmi­set. Sosi­aa­li­sen median myö­tä syn­tyy uuden­lais­ta ryh­mäy­ty­mis­tä ja yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­net­ta. Suu­rim­mal­le osal­le fyy­si­sel­lä lähei­syy­del­lä on kui­ten­kin mer­ki­tys­tä. Oman alu­een pal­ve­lut, tapah­tu­mat ja ihmi­set kiin­nos­ta­vat. Tätä koke­mus­ta pai­kal­lis­leh­den kan­nat­taa pitää yllä.