Osaat­ko käyt­tää säh­kö­ham­mas­har­jaa, oikeal­la käy­töl­lä ham­paat ja ike­net voi­vat hyvin, tah­nal­la­kin on merkitystä

Perin­tei­sel­lä ham­mas­har­jal­la saa aikaan hyvää tulos­ta, jos ham­pai­den har­jaa­mi­seen panos­taa aikaa ja har­jaa pait­si pit­kään, myös huo­lel­li­ses­ti. Hom­ma hel­pot­tuu hie­man, jos kään­tyy säh­kö­ham­mas­har­jan puo­leen. Aikaa har­jauk­seen tuli­si säh­kö­har­jal­la­kin käyt­tää aina­kin pari minuut­tia, mut­ta tut­ki­mus­näy­tön perus­teel­la säh­kö­ham­mas­har­ja puh­dis­taa ham­paat parem­min kuin käsi­käyt­töi­nen hammasharja.

– Tut­ki­mus­ten mukaan säh­kö­ham­mas­har­ja vähen­tää ien­tu­leh­dus­ta. Se pois­taa tehok­kaas­ti plak­kia eli rik­koo bak­tee­rien raken­ta­maa bio­fil­miä ham­pai­den pin­nal­ta ja näin estää myös karies­ta eli rei­kiin­ty­mis­tä tehok­kaas­ti, toi­min­nan­joh­ta­ja Mirk­ka Jär­vi­nen Suun ter­vey­den­hoi­don ammat­ti­liit­to STAL ry:stä kertoo.

Ham­pai­den har­jauk­sen lop­pu­tu­lok­sen voi tode­ta har­jaa­mal­la ham­paat kum­mal­la tahan­sa har­jal­la ja kokei­le­mal­la sit­ten kie­lel­lä, tun­tuu­ko ham­pai­den pin­ta liuk­kaal­ta. Jos ei, ham­pai­den pin­nas­sa on edel­leen ker­ros bak­tee­ri­mas­saa. Usein käy niin, että säh­kö­har­jaan tot­tu­nut käyt­tä­jä huo­maa täl­lai­sen kal­von ham­pai­den pin­nal­la har­jat­tu­aan vaih­teek­si käsi­käyt­töi­sel­lä harjalla.

Jär­vi­nen ei kek­si kovin mon­taa tilan­net­ta, jos­sa perin­tei­nen har­ja oli­si säh­köis­tä etevämpi.

– Pien­ten las­ten har­jauk­sen opet­te­luun se on hyvä, ensim­mäi­sil­le hel­mi­ham­pail­le ei kan­na­ta vie­lä säh­kö­ham­mas­har­jaa käyt­tää. Käy­tet­tiin­pä mitä har­jaa tahan­sa, tär­kein­tä on kui­ten­kin har­ja­ta kah­des­ti päi­väs­sä ja vaih­taa har­ja riit­tä­vän usein” Jär­vi­nen muistuttaa.

Nykyi­sin val­tao­sas­sa säh­kö­ham­mas­har­jo­ja on pyö­reä har­jao­sa, joka liik­kuu pyö­rien. Osa har­jois­ta tehos­taa lii­ket­tä syk­ki­mäl­lä. Täl­lai­sel­la har­jal­la riit­tää, kun har­jaa lii­ku­te­taan rau­hal­li­ses­ti ham­pai­den pin­nal­la. Muu­ta­ma har­jas saa ylet­tyä ien­ten puo­lel­le, jot­ta tär­kein puh­dis­tet­ta­va koh­ta eli ham­paan ja ike­nen raja tulee var­mas­ti puh­taak­si. Har­jaa ei ase­te­ta koh­ti­suo­raan ham­paan ulko- eikä sisä­pin­taa vasten.

– Har­ja ase­te­taan ham­paan pin­nal­le viis­tos­ti ien­ra­jaa koh­ti. Kan­nat­taa aloit­taa har­jaa­mi­nen koh­das­ta, jon­ka har­jaa­mi­nen tun­tuu vai­keim­mal­ta. Joka ham­paan koh­dal­la kan­nat­taa vii­pyä het­ki. Ei jyns­sä­tä eikä pai­ne­ta, Jär­vi­nen opastaa.

Näin har­ja­taan ham­paan sisä- ja ulko­pin­nat ja lopuk­si puru­pin­nat. Jos har­jas­sa on pai­neen­tun­nis­tin, se estää lii­an kovan pai­na­mi­sen. Se ja ajas­tin ovat omi­nai­suuk­sia, jois­ta har­jas­sa kan­nat­taa mak­saa. Hie­nom­mat omi­nai­suu­det ja mah­dol­li­sim­man kor­kea väräh­te­ly­no­peus ovat usein tur­haa kuor­ru­tus­ta, jol­le ei ole käyt­töä mut­ta joka nos­taa har­jan hin­taa tur­haan. Väräh­te­ly­no­peu­del­la alkaa olla mer­ki­tys­tä vas­ta, kun puhu­taan suu­ris­ta erois­ta. Esi­mer­kik­si 7 000 väräh­dys­tä minuu­tis­sa puh­dis­taa tehok­kaam­min kuin 5 000.

– Itse käy­tän har­jan perus­oh­jel­maa enkä kek­si, mihin har­jas­sa tar­vit­tai­siin vaik­ka­pa eri­lai­sia ryt­me­jä, hie­ron­taoh­jel­mia ja vas­taa­via. Kaik­kien tun­ne­tuim­pien val­mis­ta­jien nyky­har­jo­jen nopeus on riit­tä­vä. Kun valit­see val­mis­ta­jan kes­ki­hin­tai­sen mal­lin, niin har­ja on toden­nä­köi­ses­ti hyvä.

Hyvä tek­niik­ka­kaan ei rii­tä, jos har­jas­osa on aikan­sa elä­nyt. Säh­kö­ham­mas­har­jan kär­ki tuli­si vaih­taa noin parin-kol­men kuu­kau­den välein. Monen val­mis­ta­jan har­jois­sa on myös väri-indi­kaat­to­ri, joka ker­too, kun on har­jan­vaih­don aika. Har­ja on aika vaih­taa myös, jos har­jak­set alka­vat sojot­taa min­ne sat­tuu tai jos ham­paan pin­nat tun­tu­vat vie­lä har­jauk­sen jäl­keen likaisilta.

– Har­jao­sa on hyvä vaih­taa myös fluns­san sai­ras­ta­mi­sen jäl­keen. Sii­hen jää run­saas­ti bak­tee­re­ja. Har­jao­sa tuli­si aina käy­tön jäl­keen huuh­del­la kuu­mal­la vedel­lä ja säi­lyt­tää eril­lään muis­ta har­jois­ta niin, että se pää­see myös kun­nol­la kuivumaan.

Ajas­tin on tar­peen var­sin­kin meil­le suo­ma­lai­sil­le. Tut­ki­mus­ten perus­teel­la viih­dym­me har­jan paris­sa puo­li­sen minuut­tia. Har­jaa­ji­na olem­me ikä­vä kyl­lä lais­kem­pia kuin naa­pu­rim­me. Myös ham­mas­vä­lien puh­dis­tus unoh­tuu, vaik­ka ne oli­si hyvä puh­dis­taa useam­man ker­ran viikossa.

– On aika yleis­tä, että poti­las sanoo ham­mas­vä­lien­sä ole­van niin ahtaat, ettei ham­mas­lan­gan tai ham­mas­vä­li­har­jan käyt­tö onnis­tu. Ammat­ti­lai­nen kui­ten­kin yleen­sä onnis­tuu neu­vo­maan, miten ham­mas­vä­lien­kin puh­dis­tus onnistuu.

Jokai­sel­la ham­mas­tah­nal­la on tah­nan han­kausar­von ker­to­va RDA-arvo. Arvo sai­si olla kor­kein­taan 100. Kor­keam­man arvon tah­nat saat­ta­vat pois­taa ham­pais­ta tum­men­tu­mat muka­vas­ti, mut­ta samal­la kiil­le muut­tuu huo­koi­sek­si ja tum­me­nee jat­kos­sa entis­tä her­kem­min. Kier­re on val­mis. Myös­kään aktii­vi­hii­li­ham­mas­tah­no­ja ei suo­si­tel­la käy­tet­tä­väk­si nii­den han­kaa­vuu­den takia. Fluo­ri­dia on käy­tän­nös­sä kai­kis­sa aikuis­ten fluo­ri­ham­mas­tah­nois­sa 1450 ppm, joka on riit­tä­vä mää­rä. Jos tah­nas­sa on ksy­li­to­lia, sitä pitää olla vähin­tään 10 pai­no­pro­sent­tia, jot­ta sil­lä on karies­ta ehkäi­se­vä vaikutus.

– Kos­teut­ta­via aine­so­sia voi myös olla. Sit­ruu­naan tai ruo­ka­soo­daan kas­te­tul­la har­jal­la ei kan­na­ta kos­kaan har­ja­ta, kos­ka se altis­taa ham­paat kiil­let­tä vau­rioit­ta­val­le hapol­le. Samas­ta syys­tä ham­pai­ta ei suo­si­tel­la har­jat­ta­van hap­po­hyök­käyk­sen aika­na eli 30 minuu­tin kulues­sa ruokailusta.