Lii­kun­ta­vai­kut­ta­ja luot­taa yhteispeliin

Pit­kän lin­jan lii­kun­ta­vai­kut­ta­ja ja luo­kan­opet­ta­ja Juk­ka Ukko­la uskoo yhteis­työn, yhdes­sä teke­mi­sen ja hyvän ilma­pii­rin voi­maan, oli­pa sit­ten kysees­sä toi­min­ta vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tu­vas­sa urhei­luseu­ras­sa tai mis­sä tahan­sa työyhteisössä.

Asioi­ta voi­daan saa­da onnis­tu­man yhteis­pe­lil­lä, vai­kei­ta­kin. Yksin ei voi kukaan yhtei­söis­sä toi­mia, vaan kaik­kien panos­ta tarvitaan.

Yhteis­työ­ky­kyi­se­nä ja toi­min­nan mie­he­nä tun­net­tu Ukko­la täyt­ti eilen 50 vuot­ta. Syn­ty­mä­päi­vää hän ei suun­ni­tel­lut isom­mas­ti viet­tä­vän­sä, mut­ta merk­ki­päi­vän alla hän aavis­te­li, oli­ko jota­kin yllä­tys­tä per­he­pii­ris­sä tekeillä.

Hau­ki­pu­taan Hei­ton puheen­joh­ta­jak­si Ukko­la valit­tiin vuon­na 1996 pian opet­ta­jak­si val­mis­tu­mi­sen jäl­keen, kun hän pala­si Joen­suus­ta koti­paik­ka­kun­nal­le. Nuo­ri mies astui 17 vuot­ta seu­raa luot­san­neen nykyi­sen kun­nia­pu­heen­joh­ta­jan Mau­no Ukko­lan saappaisiin.

Seu­ra oli tut­tu pie­nes­tä pitäen eri lajei­hin osal­lis­tu­mi­sen ja nuo­ri­so­toi­min­nan myö­tä. Suvun perin­teen mukaan hän oli pai­ni­nut, mut­ta myös ylei­sur­heil­lut, hiih­tä­nyt ja suunnistanut.

Luot­ta­mus­teh­tä­vät laa­je­ni­vat lii­kun­nan ja urhei­lun alu­eel­li­siin ja val­ta­kun­nal­li­siin foo­ru­mei­hin. Teh­tä­vät tun­tui­vat mer­ki­tyk­sel­li­sil­tä, kun pää­si vai­kut­ta­maan isoi­hin kuvioi­hin, joil­la oli vai­ku­tus­ta ruo­hon­juu­ri­ta­son käy­tän­nön seuratoimintaan.

Heit­to lukeu­tuu edel­leen val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin har­vi­nai­siin, suu­riin yleis­seu­roi­hin, joi­den laji­kir­jo on laa­ja ja toi­min­taa on kai­ken ikäi­sil­le muk­sus­ta mum­moon. Suo­men 9000 urhei­luseu­ras­ta vas­taa­via löy­tyy kou­ral­li­nen. Jäse­niä Hei­tos­sa on nyt rei­lut 3000.

Seu­ra oli 2000-luvul­la veden­ja­ka­jal­la, jol­loin jäsen­mää­rä oli alhai­sim­mil­laan ja piti teh­dä iso rat­kai­su myös Hei­ton talon kohtalosta.

– Sil­loin oli mie­tit­tä­vä vaka­vas­ti, mitä haluam­me olla ja teh­dä. Pää­tet­tiin kun­nos­taa toi­mi­ta­lo, uusia laje­ja otet­tiin mukaan ja jäsen­mää­rä alkoi nous­ta nykyi­sel­leen, muis­te­lee Ukkola.

Hei­tol­la on edel­leen perin­tei­set vah­vat lajit kuten pai­ni, hiih­to ja voi­mis­te­lu, ja uusim­pi­na pöy­tä­ten­nis, sul­ka­pal­lo, sali­ban­dy, triath­lon ja säh­kö­pyö­rä­tuo­li­sa­li­ban­dy. Hau­ki­pu­taal­le raken­ne­tun uima­hal­lin myö­tä myös uin­ti tuli vah­vas­ti mukaan.

Uusien ideoi­den ja tuu­lien on puhal­let­ta­va seu­ra­toi­min­nas­sa­kin, poh­ti Ukko­la alkaes­saan puhua puheen­joh­ta­jan vaih­dok­ses­ta pari vuot­ta sit­ten. Vuo­den 2019 alus­ta puheen­joh­ta­jan teh­tä­vis­sä aloit­ti vara­pu­heen­joh­ta­ja­na toi­mi­nut Jou­ni Hut­tu­nen, hän­kin koke­nut seuratoimija.

Juk­ka on edel­leen joh­to­kun­nas­sa ja talo­toi­mi­kun­nas­sa ja tie­to­tai­to on edel­leen seu­ran käy­tet­tä­vis­sä, mut­ta hän näkee tär­keäk­si, että uusi puheen­joh­ta­ja saa tilaa toimia.

 

Vuo­si­na 1906–1911 raken­net­tu työ­osuus­kun­ta, myö­hem­min Hei­ton Talo, on ollut 50 vuot­ta Hau­ki­pu­taan Hei­ton sydän. Talos­sa on omaa toi­min­taa lähes joka päi­vä ja tilo­ja vuo­kra­taan myös ulko­puo­li­sil­le. Parin vii­me vuo­den aika­na on kun­nos­tet­tu raken­nuk­sen sisäpintoja.

– Oma ensim­mäi­nen muis­ti­ku­va­ni on Hei­ton osa­kun­nal­la jär­jes­tä­mät las­ten hiih­to­ki­sat. Oli­sin halun­nut hiih­tää kil­paa, mut­ta niin pie­nil­le ei ollut sar­jaa, ja itku­han sii­nä pää­si, muis­te­lee Juk­ka Ukko­la hymys­sä suin.

Kun luot­ta­mus­toi­met jäi­vät vähem­mäl­le, on lii­kun­nal­le jää­nyt enem­män aikaa, mikä tun­tuu ihmeel­li­sel­tä. Vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den aika­na on tul­lut urheil­tua enem­män kuin kos­kaan. Parii­sin mara­to­ne­ja on taka­na jo kym­me­nen. Seu­raa­va­na tavoit­tee­na on täy­den mat­kan triathlon.

– Olen kil­pai­lu­hen­ki­nen, mut­ta tär­kein­tä on kui­ten­kin kisa­ta itsen­sä kanssa.

Opet­ta­jan työn las­ten ja nuor­ten paris­sa Juk­ka Ukko­la kokee yhtä pal­kit­se­vak­si kuin toi­mi­mi­sen urhei­luseu­ras­sa. Lap­sis­sa ja nuo­ris­sa on tule­vai­suus, ja työs­sä voi näh­dä tuloksia.

Usein kysy­tään, ovat­ko oppi­laat muut­tu­neet ajan myötä.

– Lap­set ovat aina lap­sia. Tosia­sia kui­ten­kin on, että pola­ri­soi­tu­mis­ta on tapah­tu­nut, on hyvin pär­jää­viä oppi­lai­ta ja toi­ses­sa ääri­pääs­sä ongel­mat tah­to­vat kasaantua.

Opet­ta­jien työ­taak­ka on kas­va­nut ope­tuk­sen oheen tul­lei­den mui­den teh­tä­vien myö­tä, sil­lä opet­ta­jan pitäi­si pys­tyä rat­ko­maan monen­lai­sia ongel­ma­ti­lan­tei­ta ja ole­maan niis­sä asian­tun­ti­ja, mikä koet­te­lee jak­sa­mis­ta. Ope­tus­työ­tä kos­ke­vis­sa uudis­tuk­sis­sa opet­ta­jien mie­li­pi­tei­tä ei aina kysy­tä ja kuul­la riit­tä­väs­ti, vaik­ka he ovat alan­sa par­hai­ta asiantuntija.

Liik­ku­mi­ses­sa eriy­ty­mi­nen näkyy myös sel­väs­ti niin nuor­ten kuin aikuis­ten­kin kes­kuu­des­sa. On pal­jon liik­ku­via tai ei lii­ku­ta lainkaan.

Ukko­la toi­voo, että lii­kun­ta ja urhei­lu toi­si­vat lap­sil­le ja nuo­ril­le muka­via elä­myk­siä ja eri laje­ja kokeil­tai­siin moni­puo­li­ses­ti. Ajan hen­gen mukai­ses­ti kil­paur­hei­lus­sa tun­tuu ole­van kii­re saa­da menes­tys­tä ja kas­vat­taa lap­si­mes­ta­rei­ta. Entis­tä nuo­rem­pa­na pitäi­si eri­kois­tua ja kes­kit­tyä tiet­tyyn lajiin, mikä voi kos­tau­tua lii­an rank­ka­na tree­naa­mi­se­na ja väsy­mi­se­nä menes­tys­tä tavoi­tel­taes­sa. Seu­rauk­se­na voi olla, että innos­tus liik­kua lop­puu kokonaan.

– Tämä on tie­dos­tet­tu huip­pu-urhei­lun­kin pii­ris­sä, mut­ta sil­ti mikään ei ole vie­lä muuttunut.

Kun pal­ki­taan esi­mer­kik­si menes­ty­nei­den junio­ri­jouk­kuei­den val­men­ta­jia, yhtä hyvin pal­kin­ton­sa ansait­se­vat ne meto­dit ja val­men­ta­jat, joi­den jouk­kueis­sa kaik­ki pää­se­vät pelaa­maan ja innos­tus lii­kun­taan ja urhei­luun säi­lyy koko elämän.

– Muu­tok­sen aikaan­saa­mi­sek­si tar­vi­taan esi­mer­kik­si laji­liit­to­jen ja lajien välis­tä yhteis­työ­tä ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta. Täs­sä valos­sa myös laa­jan laji­kir­jon omaa­vil­la yleis­seu­roil­la kuten Hei­tol­la on tilaus­ta tule­vai­suu­des­sa­kin, arvioi Ukkola.

Juk­ka Ukkola

• Syn­ty­nyt Hau­ki­pu­taal­la, täyt­ti 50 vuot­ta 29.1.2020.

• Luo­kan­opet­ta­ja Hau­ki­pu­taan koululla.

• Hau­ki­pu­taan Hei­tos­sa muka­na pie­nes­tä pitäen, nuo­ri­so­toi­min­nas­sa, 22 vuot­ta seu­ran puheen­joh­ta­ja­na vuo­teen 2018 ja edel­leen johtokunnassa.

• Toi­mi­nut lii­kun­nan ja urhei­lun luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä alue- ja val­ta­kun­nan tasol­la; TUL:n hal­li­tuk­sen vara­pu­heen­joh­ta­ja­na, Suo­men Lii­kun­nan ja Urhei­lun (SLU) hal­li­tuk­ses­sa, val­tion lii­kun­ta­neu­vos­tos­sa ja valio­kun­nis­sa, Poh­jois-Poh­jan­maan Lii­kun­ta ry:n hal­li­tuk­ses­sa ja puheenjohtajana.

• Vuo­den hau­ki­pu­taa­lai­nen 2015 tun­nus­tuk­se­na ansiois­ta seu­ra­toi­mi­ja­na ja lii­kun­ta- ja urheiluvaikuttajana.

• Har­ras­tuk­se­na kaik­ki lii­kun­ta. Nyt tavoit­tee­na kil­pail­la täy­den mat­kan triathlon.

• Per­hees­sä vai­mo Erja, kak­si tytär­tä ja poi­ka, nuo­rin lukioikäinen.