“Lau­lut muis­tut­ta­vat mei­tä tär­keim­mis­tä asioista”

Kii­min­gis­tä kotoi­sin ole­va kan­san­tai­tei­li­ja ja kan­san­edus­ta­ja Mik­ko Ala­ta­lo lau­laa ja lau­lat­taa Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa lau­an­tai­na  9.2. Yhteis­vas­tuu­kon­ser­tin lip­pu­tu­lot käy­te­tään las­ten ja nuor­ten opis­ke­lun tuke­mi­seen Hau­ki­pu­taal­la, Suo­mes­sa ja maa­il­man kriisialueilla.

– Kyl­lä, olen tulos­sa Hau­ki­pu­taal­le. On hie­noa olla lau­la­mas­sa koti­seu­dun kir­kos­sa yhteis­vas­tuun hyväk­si. Kon­ser­teis­sa voin lau­laa juu­ri sel­lai­sia lau­lu­ja, mitä sydän sanoo, tote­aa vii­me vii­kon­lop­pu­na koto­aan Tam­pe­reen Pis­pa­las­ta tavoi­tet­tu Alatalo.

Yhteis­vas­tuu­kon­ser­tin ohjel­mis­tos­sa on perin­tei­siä yhteis­lau­lu­ja kuten “Oi muis­tat­ko vie­lä sen vir­ren”, “Kan­te­lee­ni”, “Sun­nun­tai­aa­mu­na” sekä “Äidin sydän”. Ala­ta­lon sävel­ky­näs­tä kuul­laan lau­lut “Suo­je­lusen­ke­li” ja “Hyasint­tien aika”. Mik­ko esit­tää myös äitin­sä pois­me­non aikaan Kii­min­gin koti­mö­kis­sään kir­joit­ta­man “On koti­pi­ha hil­jai­nen”. Ohjel­mas­sa on myös hänen klas­si­koi­taan kuten “Kii­min­ki­jo­ki”, “Vii­vy vie­lä het­ki” ja aivan uusi kap­pa­le “Juma­lan juok­su­poi­ka”. Kon­ser­tis­sa Mik­koa säes­tää säh­kö­uruil­la Jar­mo Humalamäki.

– Lau­lut muis­tut­ta­vat mei­tä sii­tä, mit­kä asiat poh­jim­mil­taan ovat meil­le tär­kei­tä, sum­maa Alatalo.

Enem­män aikaa kansantaiteiluun

Vuon­na 2003 edus­kun­taan vali­tun Ala­ta­lon 16 vuo­den “senaat­to­rin” ura on lop­pu­mas­sa tänä kevää­nä, sil­lä hän ei ase­tu enää ehdolle.

– Kun tämä pes­ti päät­tyy, on aikaa teh­dä enem­män kan­san­tai­tei­li­jan työ­tä, sil­lä vir­taa tun­tuu riit­tä­vän, sanoo Alatalo.

Kuten kaik­ki tie­tä­vät, edus­kun­nal­la on edes­sä iso työ­ru­pea­ma ja kii­rei­set ajat.

– Kyl­lä siel­lä poru­kat alkaa olla aika väsy­nyt­tä, huo­kaa Alatalo.

Mik­ko on lii­ken­ne- ja vies­tin­tä- sekä tule­vai­suus­va­lio­kun­nan jäsen, mis­sä hän on pääs­syt vai­kut­ta­maan tie- ja rata­hank­kei­siin sekä lii­ken­ne­po­liit­ti­siin lin­jauk­siin. Vali­tet­ta­vas­ti val­tion rahat eivät rii­tä kaik­kiin tar­vit­ta­viin uusin koh­tei­siin ja van­han ties­tön kor­jauk­siin, sik­si rahoi­tuk­seen on löy­det­tä­vä uusia rahoitusmalleja.

Pal­jon on saa­tu kui­ten­kin aikai­sek­si­kin ja aloi­tet­tua, kuten nelos­tien han­ke välil­lä Kempele-Oulu-Ii-Kuivaniemi-Simo.

– Har­mik­si Iin kes­kus­tan lii­ken­teel­li­nen pul­lon­kau­la jäi vie­lä täs­sä yhtey­des­sä ratkaisematta.

Iso asia on tie­ten­kin sote-maa­kun­ta­uu­dis­tus, jon­ka Ala­ta­lo soi­si mene­vän läpi tai edes osit­tain. Hän ei ymmär­rä asian tii­moil­ta menos­sa ole­vaa ”neli­raa­ja­ju­mi­tus­ta”.

– On sel­vää, että uudis­tus tar­vi­taan. Ihme­tyt­tää jar­ru­tus, se on tuho­työ­tä isän­maa­ta vas­taan, hän laukoo.

Ala­ta­lo ker­too jät­tä­vän­sä kan­san­edus­ta­jan työt hyvil­lä mie­lin. Hän halu­aa mai­ni­ta myös har­vi­nai­ses­ta ja muka­val­ta tun­tu­nees­ta kii­tos­ti­lai­suu­des­ta, kun iso jouk­ko tai­tei­li­joi­ta tuli kiit­tä­mään hän­tä talous­ar­vioon hyväk­sy­tys­tä esi­tyk­ses­tä yksi­tyi­sen kopioin­nin hyvi­tys­mak­sus­ta. Mää­rä­ra­has­ta voi­daan jakaa sti­pen­de­jä muusi­koil­le kor­vauk­sek­si kopioinnista.

Tuli hyvä mie­li näis­tä kii­tok­sis­ta ja että pys­tyin aut­ta­maan kol­le­goi­ta, sanoo Alatalo.

Yhteis­ten asioi­den hoi­to Ala­ta­lol­la jat­kuu Tam­pe­reen kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­na, joten täy­sin kan­san­tai­tei­li­jak­si mies ei voi heittäytyä.

– Vai­mo Sei­ja on kirk­ko­neu­vos­ton vara­pu­heen­joh­ta­ja ja kun minä kun­nos­tau­dun viih­de­puo­lel­la, niin pysyy tasa­pai­no, veis­te­lee Alatalo.

Kun mie­hel­lä on ikää mit­ta­ris­sa 67 vuot­ta, hän yrit­tää pitää huol­ta myös kun­nos­taan ja terveydestään.

– Söin aamiai­sek­si vai­mon teke­mää vege­mu­na­kas­ta ja koi­ra tuos­sa tapit­taa vie­res­sä her­keä­mät­tä ja odot­taa len­kil­le pää­syä, tääl­lä­kin on kipak­ka pak­ka­nen, ker­toi­lee Ala­ta­lo vapaa­päi­vän kulusta.

Suo­mi­roc­kin uranuurtajana

Mik­ko Ala­ta­lo ker­too jo käy­neen­sä kat­so­mas­sa elo­ku­van Juice Les­ki­ses­tä, joka oli suo­men­kie­li­sen roc­kin ura­nuur­ta­ja yhdes­sä Mik­ko Ala­ta­lon ja Har­ri Rin­teen kanssa.

– Tyk­kä­sin elo­ku­vas­ta. Se on totuu­den­mu­kai­nen ajan­ku­vaus 70-luvus­ta ja Suo­mi- ja Man­se­roc­kin syn­nys­tä. Tie­ten­kin sii­nä on käy­tet­ty elo­ku­va­ker­ron­taan sopi­via dra­ma­ti­soin­te­ja eikä ole aivan doku­men­taa­ri­nen, mut­ta hie­no elo­ku­va ja lois­ta­via näyt­te­li­jä­suo­ri­tuk­sia, kehuu Alatalo.

– Hyvä, että elo­ku­va teh­tiin. Näis­tä jutuis­ta ei monil­la nyky­nuo­ril­la ole kuvaa.
Hel­mi­kuun toi­se­na lau­an­tai­na Ala­ta­lo saa­puu siis Hau­ki­pu­taal­le. Samal­la reis­sul­la on kon­sert­ti myös sun­nun­tai­na Oulu­joen kir­kos­sa kel­lo 17.30.

– Vii­mek­si kävin siel­lä suun­nal­la jou­lun aikoi­hin ja vein kynt­ti­län omais­ten hau­dal­le Kii­min­gin hau­taus­maal­le, ker­too Alatalo.

– Var­mas­ti vas­tai­suu­des­sa ehdin käy­tä enem­män siel­lä enti­sel­lä koti­seu­dul­la. Ehkä jota­kin yhteis­jut­tu­ja voi viri­tel­lä jäl­leen upean Hau­ki­pu­taan mies­kuo­ron­kin kans­sa, suun­nit­te­lee Alatalo.

Yhteis­vas­tuu­kon­sert­ti Hau­ki­pu­taan srk-kes­kuk­ses­sa 9.2. klo 17. Lip­pu­ja ennak­koon Kel­lon Teboi­lil­la ja ovel­la tun­tia ennen alkua. Lip­pu­ja voi myös vara­ta säh­kö­pos­tit­se johanna.kerola@evl.fi