Pääasiallisena yliopisto-opiskelijana lähdemerkinnät aiheuttavat kaksijakoisia tunteita. Ymmärrän lähdeviitteiden antavat väitteille pätevyyttä. Samalla ihmettelen, miksi “vaalipuheet ovat vaikuttamaan pyrkiviä puheita” on väite, jonka pätevyys pitää todistaa. Onhan tuo ihan maalaisjärkeä. Usein akateemisia tekstejä tehtaillessa suurin murhe ei ole itse kirjoittaminen vaan juuri ne iänikuiset lähdemerkinnät. Tarvitseeko oikeasti jokaikinen sana todistaa näin?
Kesällä lähdeviitteiden aiheuttama tuska lieventyy, kun kaikkien tekstien loppuun ei tarvitse tehdä kahden sivun mittaista kirjallisuuslistausta. Kuitenkin viime viikkoina lähteet ovat olleet mieleni päällä.
Miksi? Koska sosiaalisen median syötteeni ovat alkaneet pikkuhiljaa täyttymään julkkisten sitaateista, kuten “älä kehtaa olla masentunut, ole kiitollinen ja liiku eteenpäin” tai “tämä sukupolvi ei arvosta oikeaa rakkautta.” Taustan kuvassa on kalliissa merkkipuvussa keikaileva nuori mies tai vuoristomaisema, tarkoituksena on inspiroida massoja.
En itse ole löytänyt näistä julkaisuista inspiraatiota, vaan hämmennystä. Milloin Paul Walker, muka sanoi, että älä kehtaa olla masentunut? Missä haastattelussa Leonardo DiCaprio on sanonut, että voit tehdä mitä vain elämälläsi, jos voit mennä ravintolaan tai elokuvateatteriin yksin? Antakaa lähteet, kiitos!
Algoritmit ovat ottaneet koppia siitä, että olen katsonut näitä niin sanottuja motivaatiositaatteja. Tämä tarkoittaa, että niitä tulee vastaan yhä enemmän ja enemmän, ja hämmennykseni senkun kasvaa kasvamistaan. Pohdin, tuleeko julkkiksille näitä heidän “sitaattejaan” vastaan netissä? Kysyvätkö hekin itseltään, että milloin on noin tullut sanottua? Ajattelevatko hekin, että missä ovat lähteet?
Aliisa Alatossava
aliisa.alatossava(at)rantapohja.fi