Koi­te­li elää ‑fes­ti­vaa­li käyn­nis­tyy: Loi­ril­ta Lei­noa rak­kau­del­la Koitelissa

Yksi Koi­te­li elää ‑fes­ta­rin huip­pu­het­kis­tä koe­taan, kun Vesa-Mat­ti Loi­ri nousee kuo­hu­vien kos­kien kes­kel­lä Saha­saa­ren laval­le tänään ilta­päi­väl­lä. Artis­ti itse odot­taa Koi­te­lin kei­kal­ta paljon.

– Haluan vie­lä näh­dä ja kokea uusia jut­tu­ja ja uusia keik­ka­paik­ko­ja ja Koi­te­li osoit­tau­tui sel­lai­sek­si. Odo­tan todel­la suu­rel­la innol­la tule­vaa keik­kaa. Kun tekee vähän, jokai­nen keik­ka tun­tuu vie­lä­kin eri­tyi­sem­mäl­tä. Vaik­ka vir­ka­vuo­sia on jo kii­tet­tä­väs­ti, en kui­ten­kaan ole esiin­ty­nyt fes­ta­reil­la kuin vii­me vuo­si­na. Rakas­tan kesä­fes­ta­rei­ta, Ves­ku tuumaa.

Hän lupaa luot­to­ki­ta­ris­tin­sa ja yhtyeen­sä kapel­li­mes­ta­rin kans­sa val­mis­tel­la fes­ta­reil­le sopi­van ohjel­mis­ton, jos­sa Eino Lei­non tuo­tan­to tulee ole­maan suu­res­sa osas­sa. Vii­me aikoi­na tut­tu­jen kap­pa­lei­den rin­nal­le on nous­sut myös vähem­män esi­tet­ty­jä kappaleita.

Vesa-Mat­ti Loi­ri on teh­nyt vuo­si­kym­me­net keik­ko­ja ja ollut muka­na usko­mat­to­man eri­lai­sis­sa pro­jek­teis­sa. Oulu­lai­set muis­ta­vat hänet eri­tyi­sen hyvin roo­lis­taan Pojat-elo­ku­vas­sa. Uuno-elo­ku­vat Loi­ri nos­taa itse esiin tuo­tan­nos­taan mer­ki­tyk­sel­li­si­nä, kos­ka nii­tä teh­tiin niin pit­kään ja nii­hin liit­tyy rop­pa­kau­pal­la muistoja.

– Olen onne­kas, että voin jo hie­man vali­koi­da töi­tä­ni. Olen teh­nyt pal­jon keik­kaa ja veri vetää tien pääl­le edel­leen. Työ­elä­mäs­sä olen saa­nut täyt­tää haa­vei­ta­ni pal­jon mut­ta koen, että jokai­nen uusi pro­jek­ti on ikään kuin toteu­tu­ma­ton haa­ve. Uskon, että jat­kan niin kau­an kuin hen­ki pihi­see, Loi­ri lupaa.

Hänet tie­de­tään Lapin jyl­hien mai­se­mien mie­hek­si, joka var­mas­ti löy­tää myös Koi­te­lin ran­ta­kal­liois­ta ripauk­sen omaa mie­len­mai­se­maan­sa, joik­si hän mai­nit­see Ina­rin­jär­ven maisemat.

– Ne ovat mie­len­mai­se­ma­ni monel­la­kin tasol­la, sil­lä siel­tä löy­tyy juu­ri oikea tun­nel­ma kaik­kiin mielentiloihin.

Lyhyes­ti Vesa-Mat­ti Loirille:

Vie­lä­kö kul­ku­ri nau­raa? Kyl­lä välil­lä nau­rat­taa ihan hel­ve­tis­ti­kin. Moni­kin asia. Nyky­ään tosin vain yksityisesti.

Lapin kesäs­sä vai Las­ke­van aurin­gon maas­sa? Ehdot­to­mas­ti Lapin kesäs­sä. Tänä­kin kesänä.

Jal­ka­pal­lo vai vesi­pal­lo? Jalkapallo

Juna vai pit­kä auto­mat­ka? Menen aina junal­la kun voin.

Onko kai­kel­la Häpy end? Se on kat­so­jas­ta kiinni.

Onko Iva­los­sa tyh­jää? Iva­los­sa on kaik­ki tarpeellinen.

Miten soi Ves­kun blues? Tänään se soi duurissa.