Kier­rä­tys­tu­li­si­ja syn­tyy vaik­ka itse muu­raa­mal­la, 130-vuo­tias hel­lan­kan­si voi olla uut­ta vas­taa­va, ainoas­taan kau­niim­pi ja edullisempi

Monen suo­ma­lai­sen kodin perus­va­rus­tuk­seen kuu­luu yhä puu­hel­la. Ennen van­haan hel­la läm­mit­ti tuvan ja oli vält­tä­mä­tön läm­pi­män ruo­an val­mis­tuk­ses­sa, nykyi­sin keit­tiön nur­kas­sa puh­ku­va hel­la tuo kotei­hin hyvää fii­lis­tä, Pia Kuur­ma tuli­si­jo­jen kier­rä­ty­so­sia net­ti­si­vus­ton­sa kaut­ta min­ne tahan­sa Suo­meen myy­väs­tä Met­sän­ky­län Nave­tas­ta kuvaa.

– Omas­ta­kin kodis­ta­ni löy­tyy kier­rä­ty­so­sis­ta raken­net­tu hel­la, sii­hen on iha­na lait­taa tal­vi-aamui­na tuli. Tun­nel­man lisäk­si hel­la myös kui­vaa tehok­kaas­ti lii­an kos­teu­den talon sisäil­mas­ta, Kuur­ma kuvailee.

Kotien tuli­pe­sät ovat saa­neet vii­me aikoi­na hie­man huo­noa jul­ki­suut­ta aiheut­ta­mien­sa pääs­tö­jen vuok­si. Tätä voi vähen­tää polt­ta­mal­la hel­las­sa kun­non kokois­ta tul­ta ja riit­tä­väl­lä vedol­la. Polt­toai­neen tuli­si olla kui­vaa, puh­das­ta puu­ta. Kier­rä­ty­so­sien käyt­tö nos­taa osal­taan tuli­si­jo­jen ympä­ris­töys­tä­väl­li­syyt­tä. Kier­rä­ty­so­sis­sa ei kui­ten­kaan ole kyse pel­käs­tä edul­li­ses­ta hin­nas­ta eikä ympäristöstä.

– Van­ha valu on kau­niim­paa. Ennen van­haan kaik­ki osat teh­tiin hiek­ka­va­lu­na, se mah­dol­lis­ti todel­la kau­nii­ta kuvioi­ta, kuviot ovat par­haim­mil­laan kuin pit­siä, Kuur­ma tietää.

Kor­jaus­ra­ken­ta­jia kiin­nos­ta­vat lähes kaik­ki muut­kin tuli­si­jan metal­lio­sat, mut­ta var­sin­kaan hel­lo­jen kan­net eivät yleen­sä jää käsiin. Nii­tä lähe­te­tään Met­sän­ky­län Nave­tal­ta uusil­le omis­ta­jil­le lähes sitä mukaa kun nii­tä jos­tain saa­daan. Pais­ti­uu­nien luu­kut eivät ole kovin kysyt­ty­jä, kos­ka nii­tä ei uusiin hel­loi­hin enää juu­ri muu­ra­ta. Noki­luu­kut eivät myös­kään juu­ri kier­rä, kos­ka ne ovat pur­kuun mene­vis­sä hel­lois­sa usein ehti­neet jo hyvin huo­noon kuntoon.

Useim­mat osat mene­vät kor­jaus­ra­ken­ta­jien käyt­töön. Kodis­sa voi olla jo hel­la val­mii­na, mut­ta sii­tä on voi­nut jokin osa sär­kyä eikä varao­saa saa mistään.

– Moni asia­kas myös palaut­taa van­han hel­lan­sa alku­pe­räi­sen kal­tai­seen asuun pois­ta­mal­la vaik­ka­pa 80-luvul­la hel­laan asen­ne­tut metal­lio­sat ja kor­vaa­mal­la ne vanhoilla.

Kor­jaus­ra­ken­ta­jia kiin­nos­ta­vat myös hel­lan isot keit­to­le­vyt. Isom­mat levyt voi­vat sär­kyä esi­mer­kik­si vet­tä kei­tet­täes­sä, jos vet­tä tul­vah­taa ker­ral­la pal­jon levyl­le. Pie­nem­mät keit­to­le­vyt eivät ota täs­tä nokkiinsa.

– Kun hel­laa käy­te­tään, levyn ala­pin­nas­sa ole­vat hel­tat voi­vat kulua sii­hen kun­toon, että levy pitää vaih­taa. Keit­to­le­vyt ovat kulu­tus­ta­va­raa, Kuur­ma kertoo.

Uusia­kin hel­lan­kan­sia saa yhä rautakaupasta.

– Aina tar­vit­ta­vaa osaa ei vain löy­dy kier­rä­tet­ty­nä, sil­loin on pak­ko tur­vau­tua uuteen.

Kier­rä­ty­so­sis­ta­kin raken­net­tuun hel­laan tulee yleen­sä uusi hel­lan­edus­pel­ti, jos sel­lais­ta tar­vi­taan. Val­miik­si lom­moi­nen edus­pel­ti voi­si luo­da osal­taan van­haa tun­nel­maa, mut­ta van­ho­jen tuli­si­jo­jen pur­ka­jat eivät yleen­sä ota edus­pel­te­jä tal­teen. Jos metal­lio­sien kier­rät­tä­jä onnis­tuu vie­lä löy­tä­mään jos­tain van­ho­ja kier­rä­tys­tii­liä, nousee tuvan nurk­kaan todel­la näyt­tä­vä tuu­lah­dus menneestä.

Kier­rä­tet­ty­nä voi löy­tää myös ruot­sa­lais­tyyp­pi­sen, omil­la jaloil­laan sei­so­van valu­rau­ta­hel­lan. Nämä ovat kui­ten­kin olleet Suo­mes­sa har­vi­nai­sem­pia ja nii­tä myy­dään­kin enem­män uusi­na. Pel­ti­kuo­ri­sen hel­lan saa jois­sain tapauk­sis­sa sovi­tet­tua jopa uuteen keit­tiö­kaa­pis­toon, kos­ka sen palo­tur­vae­täi­syy­det ovat muu­rat­tua hel­laa pienemmät.

Kier­rä­tys­osat ovat usein kur­jas­sa kun­nos­sa. Pin­ta­ruos­tet­ta voi olla, mut­ta sii­tä oma­toi­mi­nik­ka­ri pää­see eroon hel­pos­ti. Kun­nos­tuk­ses­sa tär­kein­tä on muis­taa, että kier­rä­ty­so­sia ei sai­si hiekkapuhaltaa.

– Kuviot madal­tu­vat hiek­ka­pu­hal­luk­ses­sa, eikä osa sitä muu­ten­kaan tar­vit­se. Pin­ta­ruos­te irto­aa mes­sin­ki­har­jal­la käsin. Myös pora­ko­nei­siin sopi­via mes­sin­ki- ja sili­ko­ni­har­jo­ja voi käyttää.

Soo­da­pu­hal­lus­ta­kaan ei kan­na­ta kier­rä­tys­osal­le teh­dä, sil­lä soo­da tun­keu­tuu valu­rau­dan pin­taan ja lop­pu­tu­los on läi­ki­käs. Kun ruos­teet on saa­tu pois, pin­nat kuu­men­ne­taan ja käsi­tel­lään suo­lat­to­mal­la sia­nih­ral­la. Myös öljy­poh­jais­ta käsit­te­ly­ai­net­ta voi käyt­tää. Osia voi käy­tön aika­na käsi­tel­lä uudel­leen samal­la öljy­poh­jai­sel­la aineel­la, mut­ta yleen­sä se ei ole alku­kun­nos­tuk­sen jäl­keen tar­peen. Hel­lan­kan­si kan­nat­taa käsi­tel­lä sil­loin täl­löin uudel­leen suo­lat­to­mal­la ihralla.

Osoit­tees­ta www.tiili-info.fi löy­tää tar­vit­ta­vat ohjeet hel­lan tai takan muu­raa­mi­seen. Jos muu­raa­mi­ses­ta ei ole aiem­paa koke­mus­ta, voi liik­keel­le läh­teä vaik­ka pönt­tö­uu­nin muu­raa­mi­ses­ta. Val­mii­na ostet­ta­va pel­ti­kuo­ri antaa nik­ka­ril­le pal­jon anteeksi.

Nii­tä ovat hyvin­kin ama­töö­rit muu­ran­neet. Pönt­tö­uu­nien kuo­ris­sa ei myös­kään ole luuk­ku­jen rei­kiä val­mii­na, joten nii­hin on help­po istut­taa min­kä tahan­sa kokoi­set kier­rä­tys­osat. Lop­pu­tu­los­ta ei kukaan ero­ta aidos­ta, van­has­ta uunis­ta, Pia Kuur­ma rohkaisee.

Pönt­tö­uu­nin osat mak­sa­vat rei­lun ton­nin, muu­ra­ri ottaa työs­tä noin 1 500 euroa ja alvit pääl­le. Itse teke­mäl­lä uuden tuli­si­jan voi siis saa­da hyvin­kin halvalla.