Jou­lui­nen puu­lusik­ka­krans­si val­mis­tuu hetkessä

Jou­lu on mui­den pyhien lail­la askar­te­lun aikaa. Tänä vuon­na sosi­aa­li­ses­sa medias­sa ja leh­tien sivuil­la on näky­nyt pal­jon eri­lai­sia itse teh­ty­jä krans­se­ja. Kuk­ka­kaup­po­jen jär­jes­tä­mät jou­lu­krans­si- ja kuk­ka­kimp­pu­kurs­sit ovat kas­vat­ta­neet suo­sio­taan vuo­si vuo­del­ta ja tut­ta­va­pii­ris­sä­ni kurs­seil­la ja työ­pa­jois­sa käy­mi­nen on enem­män sään­tö kun poik­keus. Itse en ole kos­kaan kum­moi­nen askar­te­li­ja saa­ti krans­sin teki­jä ollut, mut­ta pää­tin tänä vuon­na kokeilla.

Sosi­aa­li­sen median ihmeel­li­ses­tä maa­il­mas­ta aloin kat­se­le­maan eri­lai­sia krans­se­ja ja poh­din pit­kään mihin tai­to­ni saat­tai­si­vat riit­täi­si. Perin­tei­nen havu­krans­sin teon koin itsel­le­ni hie­man lii­an haas­ta­vak­si ja halusin läh­teä ensim­mäi­seen krans­si­ko­kei­luun mata­lal­la kyn­nyk­sel­lä. Pin­te­res­tis­tä löy­sin mal­lin kau­niin näköi­ses­tä pui­sis­ta lusi­kois­ta teh­dys­tä krans­sis­ta. Ja sii­tä se idea sit­ten lähti.

Puu­lusik­ka­krans­siin tar­vit­set: noin 40 kap­pa­let­ta lähi­kau­pois­ta löy­ty­viä puu­lusi­koi­ta, pui­sen van­teen, kuu­ma­lii­ma­pis­too­lin ja lii­ma­puik­ko­ja, sak­set ja ruse­tin tai muun itsel­le­si mie­lui­san koris­teen sekä nau­haa, jol­la krans­si saa roikkumaan.

Teke­mi­seen meni yllät­tä­vän vähän aikaa ja sen teke­mi­nen oli itse asias­sa ren­tout­ta­vaa ja muka­vaa. Ensim­mäi­sek­si pitää lei­ka­ta puu­lusi­kois­ta var­ret pois, jon­ka jäl­keen suo­sit­te­len hie­man mal­laa­maan miten saat lusi­kat istu­maan nätis­ti kuk­ka­mai­sek­si kol­men lusi­kan rykel­mäk­si. Sen jäl­keen voi alkaa lii­maa­maan. Suo­sit­te­len muis­ta­maan, että kuu­ma­lii­ma­pis­too­lis­ta tule­va lii­ma on todel­la kuu­maa. Omal­la koh­dal­la muis­tin sen vas­ta parin pala­neen sor­men­pään jäl­keen. Jot­kut lii­maa­vat lusi­koi­ta vaan osaan van­net­ta, joka sekin näyt­ti jo itses­sään hie­nol­ta. Poh­din­kin het­ken aikaa jat­kan­ko lii­maa­mis­ta koko van­teen mital­ta vai jätän­kö krans­sin puolikkaaksi.

Kun koko van­ne on saa­tu lii­mat­tua ympä­riin­sä lusi­koil­la, jäl­jel­lä on enää ruse­tin lii­maus. Sitä­kin kan­nat­taa som­mi­tel­la ensin lusi­koi­den pääl­le ennen lii­man otta­mis­ta käteen. Krans­sin voi koris­tel­la myös muun muas­sa huo­vu­te­tuil­la pal­loil­la, jol­loin lusik­ka­ry­kel­mät näyt­tä­vät enti­ses­tään kuk­ka­mai­sil­ta tai ihan mil­lä tahan­sa mitä mie­leen juo­lah­taa ja mikä omaa sil­mää miel­lyt­tää. Sit­ten vain valit­se­maan sopi­va paik­ka krans­sil­le ja thats it!

Oli ilah­dut­ta­vaa huo­ma­ta, että kal­tai­se­ni epä­as­kar­te­li­ja­kin onnis­tui täl­lai­sen krans­sin teos­sa ja lop­pu­tu­los oli pal­jon odo­tet­tua lois­te­li­aam­pi. Tar­vik­keet krans­sin tekoon kus­tan­si­vat noin kym­me­nen euroa ja kuu­ma­lii­ma­pis­too­li lii­moi­neen löy­tyi omas­ta takaa. Pie­nel­lä rahal­li­sel­la panos­tuk­sel­la koin saa­nee­ni haus­kaa teke­mis­tä sekä kau­niin krans­sin jouluksi.