Huo­ve­li­nin Myl­ly ja Saha Hau­ki­pu­taal­la Kii­min­ki­joen varrella

Vuo­den 1787 kar­tas­sa nykyi­sen Tör­mä­län saa­ren ete­lä­puo­lel­la Hau­ki­pu­taal­la Kii­min­ki­joen kapean joki­haa­ran var­rel­la näkyy olleen myl­ly, nimel­tään Antin myl­ly. Joki­haa­raa ei ole enää ole­mas­sa. Sen pai­kal­la on tie. Toi­sen haa­ran, ns. Myl­ly­haa­ran puo­lel­la, Pie­tin­saa­res­sa­kin tie­de­tään olleen myl­lyn, joka on ollut käy­tös­sä 1880-luvul­le saakka.Törmälän saa­rel­la sijait­se­va Jus­si­lan myl­ly, nykyi­nen Huo­ve­li­nin Myl­ly ja Saha, on raken­net­tu vuon­na 1908. Raken­ta­mi­seen liit­tyy kuver­nöö­rin lupa, jos­ta sel­vi­ää, että toi­mi­tus­kir­ja on teh­ty Hau­ki­pu­taal­la 29.6.1908 kat­sel­muk­ses­sa, jon­ka pii­ri-insi­nöö­ri Kon­rad Nord­vall oli mää­rän­nyt insi­nöö­ri R.Tennbergin suorittamaan.

Kat­sel­muk­ses­sa luvan haki­jat talol­li­set Mat­ti Alek­san­der, Aate ja Kris­tian Jus­si­la uudis­ti­vat hake­muk­sen yllä­pi­tää val­miik­si raken­net­tua myl­ly­lai­tos­ta ja saa­da oikeu­den vas­tai­suu­des­sa laa­jen­taa vesi­lai­tos­ta raken­ta­mal­la koti­tar­ve­sa­han. Mat­ti Jus­si­lan kuo­lin­pe­sää edus­ti hänen vai­mon­sa Lii­sa Jussila. 

<$>Eri­koi­suu­te­na kat­sel­muk­ses­sa voi mai­ni­ta, että Tör­mä­län ja Pie­ti-Jus­si­lan tilal­le vaa­dit­tiin jyvien jau­hat­ta­mi­nen kor­vauk­set­ta. Tör­mä­län osal­ta tämä perus­tui sii­hen, että myl­lyn ala­ka­na­va oli raken­net­tu Tör­mä­län tilan kaut­ta ja Jus­si­lan tilan osal­ta sii­hen, että Pie­tin­saa­res­sa on ollut myl­ly, jota tosin ei ollut käy­tet­ty 25 vuo­teen. Mat­ti Jus­si­la luo­vut­ti jau­ha­tus­ta vas­taan oikeu­den vesi­voi­maan ja ran­ta­oi­keu­den padon rakentamiseen.

Oulun lää­nin kuver­nöö­ri Gui­do Gado­lin (viras­sa 1905 — 1911) myön­si Ris­to, Aate ja Lii­sa Jus­si­lal­le luvan perus­taa kol­mel­la kivi­pa­ril­la käy­vän tur­bii­ni­voi­mai­sen myl­ly­lai­tok­sen nou­dat­taen toi­mi­tusin­si­nöö­ri Tenn­ber­gin kat­sel­mus­kir­jas­sa ole­via mää­räyk­siä. Pää­tös jul­kis­tet­tiin Hau­ki­pu­taan kir­kos­sa 20.2. 1910 kirk­ko­her­ra V.A. Wirk­ku­lan toi­mes­ta. Osal­li­sil­le se annet­tiin tie­dok­si 6.10. 1910. Näin nykyi­sen, tosin jo vuon­na 1977 toi­min­tan­sa lopet­ta­neen Huo­ve­li­nin Myl­lyn ja Sahan toi­min­ta sai alkun­sa. Myl­lyä kut­sut­tiin alkuai­koi­na Jus­si­lan myl­lyk­si, sit­tem­min myös Hau­ki­pu­taan Myl­lyk­si ja Sahaksi.

Pien­sa­ho­jen ja myl­ly­jen aikaa

Ennen kuin men­nään tar­kem­min muis­te­le­maan Huo­ve­li­nin Myl­lyn ja Sahan vai­hei­ta, niin ker­ra­taan hie­man alan kehi­tys­kul­kua. Ennen ratas­myl­ly­jen yleis­ty­mis­tä Suo­mes­sa 1700- luvul­la, jau­het­tiin vil­ja käsikivillä.

Vesi­myl­lyn alkeel­li­sin muo­to on ollut jal­ka- eli här­kin­myl­ly, jos­sa kivi on kiin­ni­tet­ty pys­tyyn sii­pi­tuk­kiin ilman min­kään­lai­sia välyk­siä. Ratas­myl­lys­sä kivi on vaa­ka­suo­ras­sa asen­nos­sa ja lii­ke siir­tyy kiveen ham­mas­rat­taan väli­tyk­sel­lä. Tuu­li­myl­lyt toi­mi­vat ratas­myl­lyn peri­aat­teel­la. Myl­lyi­hin saa­tiin 1800-luvul­la usei­ta paran­nuk­sia, jot­ka tehos­ti­vat toimintaa.

Pie­niä koti­tar­ve­myl­ly­jä raken­net­tiin pik­ku puroi­hin ja jokiin run­saas­ti. Myl­ly­jen yhtey­teen raken­net­tiin usein pien­sa­ha. Myl­ly saa­tet­tiin muut­taa myös sahak­si. Yksi­tyis­ten ja osuus­kun­nal­lis­ten pien­sa­ho­jen paras­ta aikaa oli­vat 1910- ja 1920- luvut.

Ensim­mäi­siä pien­sa­ho­ja Hau­ki­pu­taal­la perus­tet­tiin mm. Kii­min­ki­joen Yli­kos­keen vuon­na 1910 ja Kel­lon Kali­me­no­jan Myl­ly­kos­keen vuon­na 1912. Joki­ky­läs­sä ollee­seen Ant­ti ja Jaak­ko Haa­pa­lah­den sahaan saa­tiin kehä vuon­na 1908 lopet­ta­nees­ta Mau­nun sahasta.

Saha­lai­tok­set oli­vat säh­kön suh­teen oma­va­rai­sia ja lai­tos­ten lähei­syy­des­sä ole­vat tilat­kin saat­toi­vat saa­da niis­tä säh­köä. Haa­pa­lah­den sahas­ta sai vuon­na 1918 perus­tet­tu Hau­ki­pu­taan Säh­kö­osuus­kun­ta­kin säh­kön­sä sahal­le lai­te­tun tasa­vir­ta­ge­ne­raat­to­rin kaut­ta. Voi­ma saa­tiin sii­pi­rat­taan val­ta-akse­lis­ta rem­min avul­la. Vir­taa toi­mi­tet­tiin kel­lo vii­si aamus­ta iltaan kel­lo kym­me­neen saakka.

Myös kes­ki­ko­koi­siin sahoi­hin kuu­lu­val­la Huo­ve­li­nin Myl­lyl­lä ja Sahal­la oli säh­kön saan­ti pit­kään oma­va­rais­ta ja säh­köä toi­mi­tet­tiin lähitaloillekin.

Sahan toi­min­taa muistelemassa

Sahan toi­min­taa muis­te­le­maan sahan enti­sen kui­vaa­mon pai­kal­la ole­vaan Iiris Pent­ti­län loma-asun­to-osaan kokoon­tui poruk­ka, johon kuu­lui­vat Iiris Pent­ti­län ohel­la Kyl­lik­ki Huo­ve­lin, Esko Huo­ve­lin, Pir­jo Lant­to, Heik­ki Jus­si­la ja Juha Oja­la.

Iiris Pent­ti­lä, Esko Huo­ve­li­nin tytär, on per­hei­neen teh­nyt suu­ru­ra­kan puh­dis­taes­saan myl­lyn ja sahan sii­hen mal­liin, että siel­lä ole­vat lait­teet ovat hyvin esil­lä. Hän on myös kir­jan­nut teke­mi­ään haas­tat­te­lu­ja ja tutus­tu­nut mm. alus­sa mai­nit­tuun kuver­nöö­rin pää­tök­seen ja katselmuskirjaan.

Iiris viet­ti kaik­ki kesät Pie­tin­saa­ren mökil­lä. Hän oli nuo­rem­pa­na muka­na teke­mäs­sä kala­laa­ti­koi­ta sahan puo­lel­la. Loma-asun­non raken­ta­mi­nen alkoi myl­lyn katon ja kan­ta­vien raken­tei­den kor­jaa­mi­sel­la 2009. Vuon­na 2010 kor­jat­tiin kana­va, kos­ka muu­ten tul­va oli­si vie­nyt sen men­nes­sään. 2013 aloi­tet­tiin uuden osan raken­ta­mi­nen ja se val­mis­tui vuon­na 2014.

Vii­mei­se­nä kor­jat­tiin sahan kat­to, ker­too Iiris. Hänen mie­les­tään myl­ly ja saha alkaa olla sii­nä kun­nos­sa, että sitä voi­si esi­tel­lä myös muil­le­kin pie­ni­muo­toi­ses­ti. Myös Iirik­sen serk­ku Pir­jo sisa­ruk­si­neen, hei­tä oli vii­si, on ollut teke­mäs­sä kala­laa­ti­koi­ta nuo­rem­pa­na. Pal­las-laa­ti­kos­ta hän muis­taa saa­neen­sa 10 pen­niä palk­kio­na. Sen ver­ran jäi sääs­tö­jä, että jou­lu­na lap­set saat­toi­vat ostaa jou­lu­lah­jat vanhemmille.

– Pal­las-laa­ti­koi­den suh­teen Veik­ko-ukki oli hyvin tark­ka­na: niis­tä ei saa­nut pis­tää yhtään nau­laa esiin. Hätä­län pojat Riku ja Ris­to kävi­vät usein hake­mas­sa pal­las­laa­ti­koi­ta. Jäkä­lä­laa­ti­koi­den teko oli poi­kien hom­mia. Nii­tä meni pait­si Hau­ki­pu­taal­le niin myös Hai­luo­toon. Veik­ko-ukki oli sii­nä mie­les­sä ennak­ko­luu­lo­ton, että hän palk­ka­si sekä tyt­tö­jä että poikia.

– Muis­tan hyvin Kur­ke­lan Jus­sin, muka­van kehi­tys­vam­mai­sen mie­hen, joka oli vähän joka pai­kan höy­lä­nä aina­kin vii­den­tois­ta vuo­den ajan. Aili-mum­mi lait­toi sii­ka­voi­lei­vät ja kah­vit Airam-ter­mos­pul­loon ja me tyt­tä­ret veim­me sit­ten ne ukil­le myl­lyyn. Sii­ka­voi­lei­vät oli­vat­kin ukin erityisherkkua.

50-luku oli aktii­vi­sin­ta aikaa

Esko Huo­ve­lin (s. 1932) oli jo aikai­sem­min museo­vi­ras­tol­le muis­tel­lut, kuin­ka hänen isän­sä Veik­ko Huo­ve­lin oli osta­nut yhdes­sä Veik­ko Tukiai­sen kans­sa Jus­si­lan vel­jek­sil­le kuu­lu­van vesi­myl­lyn ja sahan vuon­na 1946. Sopi­muk­seen kuu­lui edel­leen, että Pie­ti-Jus­si­lan ja Tör­mä­län tiloil­le jau­het­tiin eläin­ten vil­ja ilmaiseksi.

Ensim­mäi­sek­si asun­nok­seen he oli­vat osta­neet sak­sa­lai­sil­ta soti­lail­ta jää­nei­tä vane­ri­telt­to­ja, jois­ta he koko­si­vat itsel­leen pyö­reän “tel­tan”, jon­ka kes­kel­lä oli hel­la. Heti alkuun­sa he kun­nos­ti­vat sahao­san, joka toden­nä­köi­ses­ti oli raken­net­tu jo 1920-luvul­la. Myl­lyn van­hin­ta osaa oli 1908 raken­net­tu hir­si­run­koi­nen myl­ly ja tur­bii­nio­sa, jois­sa oli kak­si tur­bii­nia ja makaa­vat hammasrattaat.

Sahan ete­lä­pää­tyyn teh­tiin kuor­ma-auto­tal­li 1950- luvun alus­sa. Vuon­na 1952 han­kit­tiin Ford Tha­mes kuor­ma-auto, vuon­na 1955 itä­val­ta­lai­nen Steyr, joka vaih­det­tiin myö­hem­min venä­läi­seen Gaziin.

Van­haa myl­ly­osaa laa­jen­net­tiin ja koro­tet­tiin vuon­na 1952. Täl­löin myös myl­lyn koneis­tot uusit­tiin. Put­kis­tot raken­net­tiin pai­kan pääl­lä. Sää­ti­men avul­la voi­tiin kah­del­la kivi­pa­ril­la jau­haa vii­den­lai­sia jau­ho­ja. Jau­hot nousi­vat kivel­tä pneu­ma­tiik­ka­ko­neen avul­la ylös, jol­loin ne jäähtyivät.

Lait­teis­toon kuu­lui myös kuo­ri­ma­ko­ne ja ries­ka­jau­ho­seu­la. Kui­vaa­mon, joka oli raken­net­tu 1960-luvul­la, pääl­lä oli laa­tik­ko­vers­tas ja raa­min teroi­tus­ko­ne. Laa­tik­ko­ja teh­tiin 1960–70 — luvuil­la. 1970-luvun tait­tees­sa teh­tiin vie­lä sahan laajennus.

Säh­kön suh­teen saha oli pit­kään oma­va­rai­nen. Säh­köä riit­ti myös lähi­ra­ken­nus­ten tar­pei­siin. Tosin säh­kön laa­dus­sa saat­toi olla vaih­te­le­vuut­ta. Tämän jäl­keen saha toi­mi ostosähköllä.

Säh­kö­ge­ne­raat­to­rei­ta oli kak­si, jois­ta toi­nen kas­tui vuo­den 1977 isos­sa tul­vas­sa. Sahan toi­min­ta lop­pui vuon­na 1977, kun Veik­ko Huo­ve­lin kuo­li. Esko jau­hoi tämän jäl­keen pie­ni­muo­toi­ses­ti jau­hot muu­ta­man ker­ran, jon­ka jäl­keen raken­nus jäi autioksi.

– Olin 14- vuo­tias, kun per­heem­me, Isä-Veik­ko, äiti Aili (os. Tukiai­nen) ja sisar Irja, muut­ti Hau­ki­pu­taal­le. Olin muka­na vuo­teen 1959, jol­loin menin auto­kou­lun­opet­ta­ja­kou­luun. 50-luku oli myl­lyn aktii­vi­sin­ta aikaa. Ajoin monet kuor­mat jyviä myl­lyyn ja jau­ho­ja takai­sin lähin­nä lähi­seu­duil­le ja naa­pu­ri­kun­tiin. Monet tuk­ki- ja lau­ta­kuor­mat­kin ehdin ajaa. Myl­ly­kam­ma­ris­sa tuli val­vot­tua mon­ta moni­tuis­ta yötä.

Eskon vai­mo, Kyl­lik­ki, joka on Hei­kin täti Pie­ti-Jus­si­las­ta, tuli taloon vuon­na 1959, joten tänä vuon­na tulee 60 vuot­ta täy­teen yhdes­sä­oloa. Hän toi­mi käsi­työ­opet­ta­ja­na Oulus­sa eikä osal­lis­tu­nut päi­vit­täi­seen rutii­niin. Pie­tin­saa­reen he raken­si­vat Eskon kans­sa kesä­mö­kin vuon­na 1961. Sii­hen aikaan saa­reen kul­jet­tiin patoa myö­ten. Kon­do­li­his­sin joen ylit­se he raken­si­vat 1970–80- luvun taitteessa.

Eri­tyi­ses­ti mie­leen on jää­nyt tuli­pa­lo vuon­na 1967. Hän oli herän­nyt puo­li­vuo­ti­aan Mir­ja-tytön kiti­nään, kun hän huo­ma­si myl­ly­kam­ma­rin räys­tään alta tuprua­van savun. Onnek­si he sai­vat palo­kun­nan ajois­sa pai­kal­le. Mut­ta lähel­lä oli, ettei koko myl­ly palanut.

Nuf­fiel­dil­la jyviä ja jauhoja

Heik­ki Jus­si­la­kin on ollut mai­se­mis­sa jo kym­men­ke­säi­ses­tä. 14–15 ikäi­se­nä hän muis­taa tie­nan­neen­sa laa­ti­koi­den nau­lauk­sel­la kel­lo­ra­hat. Van­hem­pa­na hän kus­ka­si Nuf­field-trak­to­ril­laan kau­ran ja ohran jyviä myl­lyl­le ja jau­ho­ja sit­ten takai­sin aina toi­min­nan lopet­ta­mi­seen saakka.

Myös kui­vaa­moon hän toi vil­jaa. Hän muis­taa, kuin­ka kui­vaa­mo puret­tiin vuon­na 2013. Heik­ki tun­tee hyvin myl­lyn ja sahan toi­min­nan ja niin­pä hän oli myös omal­ta osal­taan opas­ta­mas­sa lopuk­si teke­mäl­läm­me sahakierroksella.

Tutus­tuim­me sahan puo­lel­la hyvin säi­ly­nee­seen raa­mi­sa­haan, kant­ti­sirk­ke­liin ja eri­lai­siin kant­taus­ko­nei­siin. Myl­lyn puo­lel­la koko lait­teis­to on myös hyvin säi­ly­nyt. Alim­mai­ses­ta ker­rok­ses­ta löy­tyy lisäk­si mm. pärehöylä.

Juha Oja­la on puo­les­taan tut­ki­nut Jus­si­lan his­to­ri­aa. Hän oli myös pereh­ty­nyt alus­sa mai­nit­tuun kart­taan. 1990- luvun alus­sa hän peit­te­li Eskon kans­sa myl­lyn ja sahan ikku­nat ja ovet, sil­lä ”van­daa­lit ” oli­vat sot­ke­neet paik­ko­ja ja vie­neet irtain­ta omai­suut­ta. Hänen­kin mie­les­tään on hie­noa, että nyt raken­nus­ta on kun­nos­tet­tu sii­hen mal­liin, että sitä voi­si muil­le­kin esitellä.