Har­vi­nai­nen 46 vuo­den työ­ura Yli-Iin aptee­kis­sa päät­tyy – Airi Yli­pah­ka­la jää eläkkeelle

– Mikäs täs­sä on ollut olles­sa. Läm­min ja siis­ti sisä­työ vain kan­sa­lais­kou­lun käy­neel­lä ihmi­sel­lä. Tutut ihmi­set ympä­ril­lä ja koti lähel­lä. Tus­kin­pa se oli­si lei­pä ollut leveäm­pää muu­al­la­kaan, tii­vis­tää Airi Yli­pah­ka­la pit­kän työ­uran­sa Yli-Iin aptee­kin lääketyöntekijänä.

Pah­ka­kos­kel­ta läh­töi­sin ole­va Yli­pah­ka­la oli nuo­re­na tyt­tö­nä läh­dös­sä Ruot­siin kuten monet muut­kin sen ikäiset.

– Isä sanoi, että älä läh­de, mak­san sinul­le kyl­lä kun olet täs­sä koto­na apu­na. Niin­pä minä kilt­ti­nä tyt­tö­nä jäin kotiin. Sit­ten mel­ko pian van­hem­mat lait­toi­vat leh­mät pois ja minä meni Iihin kotia­pu­lai­sek­si valokuvaamoon.

Yli­pah­ka­lan sis­ko oli tuol­loin Yli-Iin aptee­kis­sa far­ma­seut­ti­na ja hän ilmoit­ti sis­kol­leen, että nyt oli­si töi­tä tarjolla.

– Louk­ko­lan Esko otti minut töi­hin ja sil­lä tiel­lä ollaan oltu.

Airi Yli­pah­ka­lan työ­uran aika­na Yli-Iin aptee­kis­sa on ollut Louk­ko­lan lisäk­si kak­si muu­ta apteek­ka­ria, Vou­ti­lai­sen Tero ja Kil­po­sen Pirk­ko, joka vii­mei­sim­pä­nä on aloit­ta­nut 2008. Uraan on mah­tu­nut monen­lais­ta mul­lis­tus­ta, mut­ta suu­rin oli tie­to­ko­nei­den tulo lähes 30 vuot­ta sitten.

– Sitä ennen kaik­ki teh­tiin kynän ja pape­rin kans­sa tai manu­aa­li­ses­ti kas­sa­ko­neel­la. Se oli kyl­lä opet­te­lus­sa, kun piti koneel­la alkaa teh­dä kaikki.

Paras­ta työs­sä on ollut ihmis­ten koh­taa­mi­nen ja auttaminen.

– Kaik­ki ovat tut­tu­ja. Onhan se tot­ta, että kun ihmi­set jou­tu­vat nyky­ään mene­mään ter­veys­kes­kuk­seen Kii­min­kiin, niin samal­la käy­dään siel­lä aptee­kis­sa. Minä olen koit­ta­nut sanoa, että käy­kää oman kylän aptee­kis­sa, niin pal­ve­lu säi­lyy. Eihän tääl­lä enää juu­ri mitään ole, Yli­pah­ka­la tuu­maa hil­jai­ses­ta kylästä.

Viral­li­ses­ti Airi Yli­pah­ka­lan elä­ke­päi­vät alka­vat tam­mi­kuun ensim­mäi­se­nä päi­vä­nä vuon­na 2020, mut­ta täl­lä het­kel­lä hän on sai­raus­lo­mal­la puo­li­son­sa vaka­van sai­rau­den vuoksi.

– Nyt on niin, että ei täs­sä pys­ty mitään muu­ta ajat­te­le­maan, eikä elä­mää eteen­päin miet­ti­mään. Sen aika on sit­ten myöhemmin.