Häi­väh­dyk­siä

Häi­väh­dyk­siä on hau­ki­pu­taa­lai­sen 19-vuo­ti­aan Jen­ni Sipi­län ensim­mäi­nen tai­de­näyt­te­ly, joka on esil­lä Hau­ki­pu­taan kir­jas­tos­sa maa­lis­kuun alkuun saak­ka. Näyt­te­lyn nimi syn­tyi aja­tuk­ses­ta, että työt kuvaa­vat het­kiä siel­tä ja tääl­tä, ne ovat häi­väh­dyk­siä ympä­röi­väs­tä luonnosta.Sipilä on piir­tä­nyt ja maa­lan­nut pal­jon pie­nes­tä pitäen. Aihei­na ovat luon­non ja eläin­ten ohel­la jos­kus myös ihmiset.

– Olen aina tykän­nyt eläi­mis­tä ja ollut kiin­nos­tu­nut niis­tä. Ideoi­ta aihei­siin saan usein myös kuun­te­le­mas­ta­ni musii­kis­ta, kuvai­lee Sipilä.
Jokai­seen teok­seen sisäl­tyy myös jokin tarina.

– Uskon, että aihe avau­tuu myös kat­so­jal­le joko hel­pos­ti tai syvem­män poh­din­nan kautta.

Hau­ki­pu­taa­lai­nen Jen­ni Sipi­lä on har­ras­ta­nut piir­tä­mis­tä ja maa­laa­mis­ta pie­nes­tä pitäen.

Jen­ni Sipi­lä ker­too viet­tä­vän­sä nyt opis­ke­luis­ta väli­vuot­ta ja käy töis­sä. Tule­vai­suu­des­sa hän haluai­si työs­ken­nel­lä alal­la, jos­sa pää­see käyt­tä­mään luovuutta.

– Aion ehdot­to­mas­ti jat­kaa tai­teen teke­mis­tä. Pyrin koko ajan kehit­ty­mään ja ylit­tä­mään omia rajo­ja­ni. Tai­de on aina ollut minul­le tapa ilmais­ta itseä­ni. Näin monen vuo­den jäl­keen en usko tyy­li­ni pal­jon muut­tu­van jatkossa.

– Suo­sik­ki­tek­niik­ka­ni vaih­te­le­vat. Täl­lä het­kel­lä maa­laan pal­jon akryy­li­maa­leil­la, jos­kus myös öljy­vä­reil­lä. Lukios­sa taas tyk­kä­sin eni­ten vesi­vä­reis­tä ja mus­ta­val­ko­töis­tä. Mie­lui­sin tek­niik­ka­ni on kui­ten­kin vain kynä ja pape­ri, sii­tä on hyvä läh­teä luo­maan ääri­vii­vo­ja mil­lai­seen työ­hön tahansa.

Tai­teen ohel­la Jen­ni Sipi­lä ker­too har­ras­ta­van­sa partiota.