Kuivaniemen metsästysseura järjesti viime viikonloppuna yhdessä Käyttöbassetit ry:n kanssa dreevereiden ja bassettien ajokokeet Kuivaniemellä. Bassettien ulkonäkö saattaa huijata monia luulemaan rotua vain seurakoiraksi, mutta todellisuudessa bassetit ovat erittäin itsenäisiä ja työteliäitä metsästyskoiria. Pienikokoinen ja lyhytjalkainen bassetti on yleistynyt metsästyskäytössä, mutta rekisteröintien määrä on kuitenkin laskussa.
Metsästäjäliiton Oulun piirin toiminnanjohtaja Kari Hyytiäinen toimi ajokokeen ylituomarina ja hän kertoi, että bassettien ajokokeisiin käytetään dreevereiden ajokoesääntöjä. Viikonlopun kestäneessä ajokoetapahtumassa bassetit lähtevät liikkeelle ohjaajiensa kanssa jo aikaisin aamulla, sillä ajettavat eläimet liikkuvat aamuyöllä ja laittavat valoisan tullen makuulle.
– Tarkoituksena on, että koira etsii ajettavan yöjäljen perusteella ja saa eläimen liikkeelle ja haukkuu sen, Hyytiäinen kertoi.
Bassetit ajavat pääsääntöisesti pienriistaa, kuten jäniksiä, kettuja tai valkohäntäpeuroja. Pari vuotta sitten Suomen metsästysasetuksiin tuli muutos, jossa kauriin ajoon sallittujen rotujen säkärajaa nostettiin kymmenellä sentillä ja se mahdollistaa nyt myös kauriin metsästyksen bassetilla. Sunnuntaina Kuivaniemen metsästysseuran ampuradan läheisyydessä kolme bassettia suoritti ajokokeen. Hyytiäinen kertoi, että ajokokeessa metsä on jaettu lohkoihin, missä kukin koira suorittaa kokeen.
– Metsässä tuomari arvioi koiran hakua, ylösottoa, ajovarmuutta, haukkua, tottelevaisuutta ja ohjaajan huomioimista. Minä otan sitten ylituomarina arviot vastaan ja teen niistä yhteenvedon ja lasken pisteet. Pisteet ratkaisevat sitten palkintosijat, Hyytiäinen kertoi ajokokeesta.
Perusajatuksena kokeiden järjestämisessä on selvittää, onko koiralla jalostusarvoa ja kannattaako koiralla tehdä pentuja. Hyytiäinen ja Käyttöbassetit ry:stä paikalla ollut Miia Mäkijouppila kertoivat, että joillekin ajokokeet toimivat metsästämisen oheistoimintana ja toisille ajokokeet ovat itsessään harrastus riippumatta siitä metsästävätkö he. Tuomarina ja ohjaajana voi myös toimia ilman metsästyskorttia.
– Ja onhan nämä ajokokeet aina mukavaa yhteistä koiratoimintaa, Hyytiäinen hymyili.
Lauantaina ajokokeeseen osallistuivat myös bretagnenbasset Rolle ja petit basset Vilja. Molemmat ovat bassetteja, mutta heidät erottaa selvästi erivärisistä turkeista. Molemmat pärjäsivät hienosti kokeessa, vaikka yöpakkanen meinasikin aiheuttaa hieman haasteita hajujen suhteen.
– Rollekin haisteli metsässä todella tarkkaan heinän alhaalta ylös ilman turhaa vouhottamista, ohjaajana toiminut Käyttöbassetit ry:n sihteeri Emmi Pelttari kertoi.
Hyytiäinen totesi, että ajokokeessa tulee ottaa huomioon, että sekä ajettava että ajaja ovat molemmat luontokappaleita. Sunnuntaina nähtiinkin tilanne, missä ajettu jänis eksyi ampuradan parkkipaikalle, mutta vaihtoi äkkiä suuntaa koiran tullessa perässä.
– Haasteita aiheuttavat myös tiet ja hakkuualueet sekä ojat ja hiekkadroopit, missä ajettava yrittää erehdyttää koiran, Hyytiäinen kertoi.
Bassettien rekisteröintien määrä on laskenut parin vuoden ajan ja nykyisin rodun edustajia rekisteröidään 30–50 vuosittain. Aiemmin luku oli lähempänä sataa. Mäkijouppila toivoo, että mahdollisuus ajaa kauriita lisäisi rodun kiinnostavuutta. Lounassa valkohäntäpeura-alueilla rodun suosio on korkeimmalla. Suomessa bassetin pentuja on vähän saatavilla ja moni hakeekin koiran Ruotsin puolella, missä rodun käyttö on selvästi naapurimaataan suositumpaa.
Bassetit ovat lähtöisin Ranskasta, mistä laji on levinnyt muualle Eurooppaan. Ranskassa metsästyskulttuuri eroaa suomalaisesta ja siellä koirat ajavat riistaa useamman koiran ajueina. Hyytiäinen totesi, että metsästyskoirakin täytyy opettaa yhteiskuntakelpoiseksi ja tarvittaessa koira täytyy saada metsästä kutsumalla pois koiran oman turvallisuudenkin vuoksi. Nykyisin koirilla käytetään gps-pantaa, jotta sen seuraaminen on helppoa.
– Luoksetulon opettaminen on halvin henkivakuutus koiralle, Mäkijouppila lisäsi.
Bassetin ominaisuuksista puhuttaessa metsästysseuran tukikohta Kurjenpesässä moni kehui rodun seurallisuutta kotona sekä loputonta puhtia metsässä.
– Basset on todella hyvä vainukoira, joka on paholainen metsässä ja enkeli kotona, Mäkijouppila naurahti.
Bassetin vainu, etenkin pienillä alueilla työskenteleminen ja itsenäinen työskentely ennen laukausta nähtiin rodun erityisominaisuuksiksi. Rotu sopii hyvin myös perheisiin, sillä se on sosiaalinen ja sopeutuu laumaan helposti. Lyhytjalkainen bassetti ei ole kuitenkaan omimmillaan paksussa hangessa ja monen kausi loppuukin, kun lunta on liikaa. Mäkijouppila itse pitää rodusta, sillä se jaksaa pienestä koostaan huolimatta yhtälailla kun isotkin koirat. Hänelle on tärkeää, että rotu säilyisi käyttökoirana, jotta sen fyysiset ominaisuudet pysyvät parempana.
– Bassetilla täytyy olla laaja rinta, että keuhkot mahtuvat hyvin ja selän täytyy olla suora, Mäkijouppila totesi.
Rodun viisaus nähtiin sekä hyvänä ominaisuutena sekä vitsauksena.
– Rollelta ei mennyt kauaa, kun hän huomasi, että juustoleipä olikin vain houkutus kiinniottamiselle, porukka nauroi.