Asun­to­vau­nu­pro­jek­tis­sa ret­rous saa näkyä

Kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten Jou­ni Lie­vo­sen hank­ki­ma vuo­den 1984 Soli­fer Arc­tic 450 sai odot­taa seit­se­män vuot­ta, ennen kuin hän alkoi enti­söi­mään vau­nua yhdes­sä per­heen nuo­ri­son kans­sa koro­na-aika­na. Han­kin­ta­hin­ta vau­nul­le oli noin vii­ti­sen sataa eikä ret­ro­vau­nun kun­to ollut häävi.

– Vai­mo ei suos­tu­nut edes tule­maan vau­nuun sisään. Kyl­lä­hän vau­nun sisäl­lä tuok­sui märäl­le eikä vau­nua oli­si sii­nä kun­nos­sa voi­nut käyt­tää, Jou­ni Lie­vo­nen kertoo.

Koro­nan alkaes­sa Noo­ra Lie­vo­nen ja Jan­ne Jääs­kä innos­tui­vat vau­nus­ta ja niin kol­mi­kon yhtei­nen enti­söin­ti­tai­val alkoi. He ajat­te­li­vat hom­man tule­van val­miik­si yhdes­sä kesäs­sä, mut­ta aikaa kului kol­me vuot­ta, ennen kuin vau­nu pää­si toi­sel­le neitsytmatkalleen.

Jan­ne ker­too, ettei­vät he tien­neet aluk­si kuin­ka iso pro­jek­tis­ta tuli­si, mut­ta he halusi­vat teh­dä vau­nus­ta sel­lai­sen, joka kes­tää seu­raa­vat­kin 30 vuotta.

– Emme aja­tel­leet aikaa mene­vän niin pal­jon, mut­ta teim­me pro­jek­tia hil­jal­leen eteen­päin ilman eri­tyis­tä aika­tau­lua, Jan­ne kertoo.

Jou­ni Lie­vo­nen antoi veto­vas­tuun enti­söin­nis­tä Jan­nel­le ja Noo­ral­le ja hän ker­toi toi­mi­neen­sa itse taka-alal­la aina tar­vit­taes­sa. Jou­ni ker­toi hymyil­len nuo­ri­son olleen välil­lä vähän lii­an­kin inno­kas pur­ka­maan van­haa pois.

– Purim­me sisäl­tä kai­ken pois ja mei­dän täy­tyi pitää huol­ta, ettei vau­nu mene kasaan run­koa purkaessa.

Vau­nu oli täy­sin alku­pe­räi­ses­sä kun­nos­sa ja sisäl­tä puret­tiin kaik­ki. Jan­ne ker­too tilan olleen todel­la ahdas isoi­ne keit­tiöi­neen ja wc-tiloi­neen. Nyt vau­nu on täy­sin rii­sut­tu kai­kes­ta yli­mää­räi­ses­tä, kui­ten­kin kun­nioit­taen alku­pe­räis­tä mallia.

Vau­nus­sa on nuk­ku­ma­ti­lat kah­del­le, mut­ta tar­vit­taes­sa tilaan mah­tuu hyvin myös leveä ilma­pat­ja, jol­loin makuu­ti­laa löy­tyy nel­jäl­le. Wc-tilaa ei enää ole, mut­ta lei­rin­tä­aluei­den tasok­kaat suih­ku- ja wc-tilat ovat riit­tä­neet käyt­tä­jil­le hyvin. Kapea ja kek­se­liäs keit­tiö­ti­la on nuo­ri­son suunnittelema.

Vau­nus­ta löy­tyy myös pal­jon säi­ly­tys­ti­laa muun muas­sa sän­ky­jen alta ja istu­ma­paik­koi­na toi­mii ret­ki­tuo­lit, jot­ka ovat hel­pos­ti siir­ret­tä­vis­sä ulos.

– Emme löy­tä­neet tar­peek­si pie­niä altai­ta vau­nuun sopi­vaan hin­taan, joten ostim­me kak­si alle kym­pin kat­ti­laa ja pora­sim­me reiät kat­ti­loi­den poh­jiin ja nyt ne toi­mit­ta­vat altai­den vir­kaa, Jan­ne mainitsee.

Run­ko raken­net­tiin vau­nuun koko­naan uusik­si, akse­li kor­jat­tiin ja ren­kaat uusit­tiin. Myös ikku­nat vaih­det­tiin. Uudet löy­tyi­vät Tor­nios­ta vuot­ta van­hem­mas­ta saman­merk­ki­ses­tä vau­nus­ta. Myös sisä­ti­lois­sa halut­tiin hyö­dyn­tää ole­mas­sa ole­via veti­miä ja nau­la­koi­ta ja he löy­si­vät myös nii­tä lisää toi­sis­ta pure­tuis­ta saman ikä­luo­kan vaunuista.

– Vaik­ka olem­me­kin uusi­neet käy­tän­nös­sä kaik­ki, halusim­me kun­nioit­taa sil­ti van­haa ja säi­lyt­tää vau­nun ret­rou­den, Jan­ne sanoo.

Vau­nu sai myös uuden maa­li­pin­nan ulko­kuo­reen ja rus­keal­la väri­va­lin­nal­la halut­tiin koros­taa vau­nun vuo­si­mal­lin aikakautta.

Jan­ne ker­too­kin maa­laa­mi­sen olleen run­gon kor­jauk­sen ohes­sa yksi haas­ta­vim­mis­ta työ­vai­heis­ta. He pur­ki­vat kai­ken pel­tiin saak­ka ja oma vai­keu­ten­sa oli saa­da sei­nät suo­raan. Myös ikku­noi­den sovit­ta­mi­nen oli aikaa vie­vää työ­tä, ja puuk­ko­sa­haa jou­dut­tiin näyt­tä­mään vau­nul­le, jot­ta uudet ikku­nat saa­tiin istu­maan oikein paikoilleen.

Neit­syt­mat­kal­leen vau­nu pää­si Jan­nen ja Noo­ran kans­sa Uts­joel­le saak­ka men­nee­nä kesä­nä. Mat­ka sujui hyvin, mut­ta Iin koh­dal­la hei­dän täy­tyi pysäh­tyä tii­vis­tä­mään vie­lä yhtä ikkunaa.

– Se onnek­si kävi nopeas­ti, kun itse tie­det­tiin mis­tä ikku­na vals­ka­si ja sit­ten tii­vis­tim­me sen ja jat­koim­me mat­kaa, Jan­ne mainitsee.

Kesän toi­sel­la reis­sul­la he otti­vat suun­nak­seen Raa­hen. Ensi kesä­nä tar­koi­tus oli­si läh­teä kier­tä­mään Etelä-Suomea.

Vau­nu sopii ympä­ri­vuo­ti­seen käyt­töön, mut­ta mie­het ker­toi­vat sen ole­van läh­tö­koh­tai­ses­ti käy­tös­sä vain kesäisin.

Vau­nuun asen­net­tiin myös uusi läm­mi­tys­jär­jes­tel­mä ja säh­köt uusit­tiin. Vaik­ka vau­nus­sa on lat­tia­läm­mi­tys, läm­mi­tys hoi­tuu pat­te­ril­la. Lei­rin­tä­alu­eel­la säh­kön saa tol­pas­ta ja muka­na kul­kee aina pie­ni aggre­gaat­ti. Jou­ni ker­toi säh­kö­töi­den olleen yllät­tä­vän­kin helpot.

– Vau­nun saa hyvin läm­pi­mäk­si ja kun itse on teh­nyt työn, niin tie­tää, että se on myös kui­va ja ter­ve, molem­mat mie­het toteavat.

Koko­nais­kus­tan­nuk­set remon­til­le nousi­vat noin kah­den ja puo­len ja kol­men tuhan­nen euron välil­le. Sum­maa mie­het eivät pidä kovin kor­kea­na, sil­lä teke­mis­tä oli paljon.

Eni­ten kus­tan­nuk­sia syn­tyi puu­run­gos­ta, maa­lis­ta ja uusis­ta ren­kais­ta. Jan­ne ker­toi yhdek­si hidas­ta­vak­si teki­jäk­si hei­dän koke­mat­to­muu­ten­sa ja hän ker­too useis­ta reis­suis­ta rau­ta­kaup­poi­hin hake­maan mil­loin min­kä­kin kokois­ta ruu­via tai muu­ta pien­tä asiaa.

– Onnek­si Jou­nil­la on pal­jon tie­to­tai­toa, jota pys­tyim­me hyö­dyn­tä­mään ja moni työ­ka­lu löy­tyi myös Jou­nil­ta, Jan­ne sanoo.

Eri­tyi­sen innois­saan mie­het ovat sii­tä, että he pys­tyi­vät kor­jaa­maan jo muu­ten toden­nä­köi­ses­ti romu­tus­kun­toi­sen vau­nun. Jou­ni sanoo­kin, että har­mit­ta­van pal­jon pihoil­la näkyy van­ho­ja lahon­nei­ta vau­nu­ja. Mie­het ker­to­vat kat­sas­tus­reis­sus­ta, jos­sa kat­sas­tus­mies­kin oli otet­tu pääs­tes­sään kat­sas­ta­maan kyseis­tä vaunua.

– Kat­sas­tus­mies­kin sanoi, että oli hie­noa, kun annoim­me vau­nul­le koko­naan uuden elämän.

Seu­raa­vaa pro­jek­tia ei poru­kal­la ole suun­nit­teil­la, mut­ta he arvioi­si­vat nyt enti­söin­nin käy­vän pal­jon ensim­mäis­tä ker­taa nopeam­min. Jou­ni halu­aa­kin tuo­da esil­le sen, kuin­ka pie­nel­lä rahal­li­sel­la panos­tuk­sel­la ja itse teke­mäl­lä van­hat­kin vau­nut voi­vat saa­da uuden elä­män ja usei­ta vuo­sia lisää käyttöaikaa.

– Isoa hal­lia­kaan pro­jek­til­le ei tar­vit­se. Meil­lä vau­nu oli kesät pres­su­ka­tok­ses­sa omal­la pihal­la, ja tal­vek­si pake­toim­me sen hyvin pres­sui­hin, ettei kos­teus ja kyl­mä pää­se sisään, Jou­ni sanoo.

– Olem­me vit­sail­leet uudes­ta pro­jek­tis­ta, mut­ta nau­ti­taan nyt ensin täs­tä, Jan­ne lisää naurahtaen.

Pro­jek­tis­sa paras­ta Jan­nen mie­les­tä oli uuden oppi­mi­nen ja omin käsin teke­mi­nen. Ilman koro­naa pro­jek­tia tus­kin oli­si Jan­nen mukaan yhdes­sä aloi­tet­tu, mut­ta hän on erit­täin tyy­ty­väi­nen lop­pu­tu­le­maan, joka yhteis­työl­lä saa­vu­tet­tiin. Välil­lä usko kui­ten­kin mei­na­si loppua.

– Aina tuli jokin uusia lai­tet­ta­va asia eteen sitä mukaan mitä pro­jek­ti ete­ni ja se mei­na­si välil­lä lan­nis­taa. Kun saim­me vau­nun sisäl­tä val­miik­si, tun­tui, että olem­me jo lähel­lä. Ulko­pin­ta piti puh­dis­taa ja poh­jus­taa kun­nol­la ja sit­ten maa­lai­sim­me telal­la ja pens­se­lil­lä neli­sen ker­ros­ta metal­li­maa­lia pin­taan ja hyvin on pysy­nyt, Jan­ne kertoo.

Vau­nu on herät­tä­nyt kyse­lyi­tä niin naa­pu­rus­tos­sa kuin myös Raa­hen lei­rin­tä­alu­eel­la­kin. Jou­ni ker­toi kylä­läis­ten käy­neen kat­se­le­mas­sa pro­jek­tia, ja Jan­ne ker­too lei­rin­tä­alu­eel­la vau­nun herät­tä­neen monis­sa eten­kin van­hem­man pol­ven kara­vaa­na­reis­sa pal­jon hyviä muis­to­ja ja keskusteluja.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.